Suomessa investoidaan liian vähän. Investoinnit ovat niin vähäisiä, että ne eivät riitä korvaamaan edes teollisuuden koneiden ja laitteiden kulumista. Suomi uhkaa rapistua ja näivettyä, kun työpaikat ja investoinnit karkaavat ulkomaille. Miten tähän on tultu ja mitä pitäisi tehdä paremmin, jotta hyvinvointiyhteiskuntamme säilyminen voidaan turvata?
Kun Suomi luopui omasta valuutastaan ja liittyi Euroon, saimme monia etuja, kuten matalat korot ja alhaisen inflaation. Samalla Suomen eduskunta ja Suomen Pankki menettivät mahdollisuuden devalvaatioihin, joilla ennen voitiin palauttaa Suomen kilpailukyky, aina silloin kun etujärjestöt tai poliitikot olivat sen ensin turmelleet väärillä päätöksillään. Myös vaikeista rakennemuutoksista Suomi selvisi nopeammin, kun markka devalvoitiin. Suomen tilanne on nyt haastava. Ellei kilpailukykymme parane, koko Suomesta uhkaa tulla Euromaan syrjäinen kehitysalue, josta väki muuttaa työn perässä pois.
Suomen perusteollisuus on kannattavuuskriisissä. Siksi se supistaa toimintojaan Suomessa eikä investoi . Suomen kustannustaso on karannut käsistä, mutta devalvaatiolla ei voi parantaa teollisuutemme kilpailukykyä kuten ennen. Eduskuntamme on säätänyt teollisuutemme kannettavaksi erilaisia veroja ja maksuja kuten sähköveron, windfall –veron ja rikkidirektiiviin perustuvan polttoaineveron Itämeren laivaliikenteelle. Erilaiset verot ovat yhdessä palkkakustannusten nopean nousun kanssa vieneet yritystemme kilpailukykyä ja investointihalua. Sitä heikentää myös suomalaisten virkamiesten tapa tulkita EU –direktiivejä tiukemmin kuin muissa Euroopan maissa. Pienet ja keskisuuret kotimaiset elintarvikeyritykset ovat ahtaalla tiukkojen lakimääräysten ja keskittyneen vähittäiskaupan puristuksessa.
Teollisuutemme rakennemuutos on pakko tehdä ja menetettyjen työpaikkojen tilalle täytyy löytää uusia. Uudet työpaikat syntyvät enimmäkseen pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Niiden kasvuedellytykset täytyy varmistaa, jotta maamme investoinnit ja työllisyys saadaan nousuun. Nyt pienten kasvuyritysten on vaikea saada pääomaa, jota yritykset tarvitsevat investointeihinsa. Pienillä kasvuyrityksillä ei ole riittävästi kertyneitä voittovaroja eikä vakuuksia, joita pankit vaativat ehtona luottojen myöntämiselle. Riskisijoittajista on huutava puute.
Kasvuyritysten pääoman saantia voisi edistää myös Suomen osakemarkkinoita elvyttävillä toimilla. Nyt Suomen arvopaperipörssi on hiipumassa. Suomen verolainsäädännön pitäisi tukea kansankapitalismia ja perheyrittäjyyttä. Vauraat kasvuyritykset investoivat ja työllistävät paremmin kuin velkaiset ja kituvat yritykset. Suomessa on liian vähän vauraita perheyrityksiä, joilla on halu ja kyky kasvaa ja investoida Suomeen. Kotimainen kasvollinen omistajuus työllistää suomalaisia pitkäjänteisemmin kuin ulkomaalaisten omistamat tytäryhtiöt, joiden sitoutuminen Suomeen on lyhytjänteistä.
Suomi on perinteisesti ollut erittäin innovatiivinen maa ja se on edelleen vahvuutemme. Ruotsalaiset ovat parempia markkinoimaan ja brändäämään tuotteitaan kuin suomalaiset. Ruotsalaiset ovat kansainvälisiä ja opettelevat paremmin maailman suuret kielet. Englannin lisäksi siellä opiskellaan vaihtoehtoisesti saksaa, ranskaa, espanjaa, portugalia, arabiaa ja kiinaa ja venäjää. Vientikauppa täytyy pystyä tekemään asiakkaan omalla äidinkielellä, sen ruotsalaiset ymmärtävät. Suomen poliitikot eivät ole tätä vielä halunneet ymmärtää, vaikka Elinkeinoelämän Keskusliitto vaatii, että Suomen kouluissa täytyy noudattaa Ruotsin esimerkkiä ja opettaa englannin lisäksi muitakin maailman suuria kieliä ja tehdä lakimääräinen ruotsinkielen pakko- opetus vapaaehtoiseksi.
RSS Feed