Presidentti Sauli Niinistö käytti osuvaa ilmausta "oleskeluyhteiskunta", kun hän taannoin kuvasi uhkakuvaa, mihin Suomi on ajautumassa ja osin jo ajautunut. Hän tarkoitti sillä mielestäni sitä, että Suomi on nykyisin alisuoriutuja. Vaikka erilaiset kilpailukykytilastot osoittavat, että maamme kansainvälinen kilpailukyky on erittäin hyvä, tänne ei saada tarpeeksi sen kummemmin ulkomaisia kuin kotimaisiakaan investointeja. Tämän seurauksena talous ei kasva ja työttömyys pahenee.
Joku voi sanoa, että onhan suhdannevaihteluita aina ollut, ennenkin työttömyys on välillä lisääntynyt ja välillä vähentynyt. Kumpa olisikin niin, että nykyinen työttömyyden kasvu olisi vain ohimenevä ilmiö, joka poistuu itsestään muutaman vuoden kuluessa. Näin ei valitettavasti ole.
Kekkosen aikana Suomeen runnottiin Miettusen hätätilahallitus, kun maassa oli 60.000 työtäntä. Niin suurta työttömyyttä pidettiin silloin katastrofaalisena. Nykyään Suomessa pidetään normaalina, kun maassa on 160.000 työtöntä, huolestumista aiheuttaa vasta työttömyyden kasvu siitä ylöspäin. Samanaikaisesti eläkeläisten määrä kasvaa koko ajan, kun suuret ikäluokat eläköityvät. Tästä kaikesta seuraa, että Suomen
kansantalous ja kansainvälinen kilpailukyky ovat yhä pienemmän työssä käyvän väestön varassa. Tämä väestö joutuu monesti olemaan lujallakin pitääkseen Suomen kansantalouden edes nykytasolla, kasvun saavuttaminen on vaikeaa. Oleskeluyhteiskunnassa yhä suurempi osa väsestöstä saa yhteiskunnalta maksun siitä, että ei tee mitään.
Ei pidä hyväksyä sitä, että yhä suurempi osa maan työvoimasta on työelämän ulkopuolella. Nuoriso on saatava työhön tai kouluun. Tämä ehkäisee parhaiten myös sosiaalisia ongelmia ja säästää yhteiskunnan varoja. Myös vammaisille on tarjottava mahdollisuus osallistua työelämään ja kannustettava siihen. Terveille eläkeläisille on tarjottava mahdollisuus lisäansioihin osa-aikatyössä. Työtä on Suomessa kaikille, pula on palkan maksajista. Sanonta: "Ei työ tekemällä lopu." pitää edelleen paikkansa. Työn puute ei ole syy maamme korkeisiin työttömyyslukuihin, vaan syy työttömyyteen on, että kenelläkään ei ole halua tai kykyä maksaa tarjolla olevista töistä työttömälle työnhakijalle sitä palkkaa, jonka laki Suomessa määrää.
Globalisaatio vie Suomesta ja koko Euroopasta koko ajan työpaikkoja halpojen työvoimakustannusten Aasiaan. Onhan tässä se hyvä puoli, että Aasiaassa kymmenet ja sadat miljoonat ihmiset pystyvät näin nostamaan elintasoaan lähemmäksi eurooppalaista. Hinnan tästä maksavat ensisijaisesti työttömät ja syrjäytyneet eurooppalaiset, mutta osansa maksavat myös eurooppalaiset veronmaksajat kustantaessaan työttömiksi jäävien elannon verovaroin.
Koko Euroopan unionia vaivaa se, että se on muuttunut oleskeluyhteiskunnaksi. Eurooppa pystyisi vastaamaan Aasian kilpailuun, jos se vastaisi myös Aasian haasteeseen kilpailla matalammilla palkoilla. Saksa on toteuttanut jo tämän idean. Siellä taloudella meneekin siksi paljon paremmin. Siellä on kehitetty tukijärjestelmä niille työntekijöille, jotka joutuvat työskentelemään, toimeentulon kannalta, riittämättömällä palkalla. Tehokas oppisopimusjärjestelmä vastavalmistuville koululaisille helpottaa nuorison siirtymistä työelämään. Henkilöt, joiden työkyky on jostain syystä vajaa ja eivät siksi löydä itselleen riittävän hyväpalkkaista työtä, löytävät helpommin jostakin itselleen pienipalkkaisen työn ja saavat matalan palkkansa päälle tukea yhteiskunnalta. Hyvä työllisyysaste on yhteiskunnan parasta sosiaalipolitiikkaa.
Joku voi sanoa, että onhan suhdannevaihteluita aina ollut, ennenkin työttömyys on välillä lisääntynyt ja välillä vähentynyt. Kumpa olisikin niin, että nykyinen työttömyyden kasvu olisi vain ohimenevä ilmiö, joka poistuu itsestään muutaman vuoden kuluessa. Näin ei valitettavasti ole.
Kekkosen aikana Suomeen runnottiin Miettusen hätätilahallitus, kun maassa oli 60.000 työtäntä. Niin suurta työttömyyttä pidettiin silloin katastrofaalisena. Nykyään Suomessa pidetään normaalina, kun maassa on 160.000 työtöntä, huolestumista aiheuttaa vasta työttömyyden kasvu siitä ylöspäin. Samanaikaisesti eläkeläisten määrä kasvaa koko ajan, kun suuret ikäluokat eläköityvät. Tästä kaikesta seuraa, että Suomen
kansantalous ja kansainvälinen kilpailukyky ovat yhä pienemmän työssä käyvän väestön varassa. Tämä väestö joutuu monesti olemaan lujallakin pitääkseen Suomen kansantalouden edes nykytasolla, kasvun saavuttaminen on vaikeaa. Oleskeluyhteiskunnassa yhä suurempi osa väsestöstä saa yhteiskunnalta maksun siitä, että ei tee mitään.
Ei pidä hyväksyä sitä, että yhä suurempi osa maan työvoimasta on työelämän ulkopuolella. Nuoriso on saatava työhön tai kouluun. Tämä ehkäisee parhaiten myös sosiaalisia ongelmia ja säästää yhteiskunnan varoja. Myös vammaisille on tarjottava mahdollisuus osallistua työelämään ja kannustettava siihen. Terveille eläkeläisille on tarjottava mahdollisuus lisäansioihin osa-aikatyössä. Työtä on Suomessa kaikille, pula on palkan maksajista. Sanonta: "Ei työ tekemällä lopu." pitää edelleen paikkansa. Työn puute ei ole syy maamme korkeisiin työttömyyslukuihin, vaan syy työttömyyteen on, että kenelläkään ei ole halua tai kykyä maksaa tarjolla olevista töistä työttömälle työnhakijalle sitä palkkaa, jonka laki Suomessa määrää.
Globalisaatio vie Suomesta ja koko Euroopasta koko ajan työpaikkoja halpojen työvoimakustannusten Aasiaan. Onhan tässä se hyvä puoli, että Aasiaassa kymmenet ja sadat miljoonat ihmiset pystyvät näin nostamaan elintasoaan lähemmäksi eurooppalaista. Hinnan tästä maksavat ensisijaisesti työttömät ja syrjäytyneet eurooppalaiset, mutta osansa maksavat myös eurooppalaiset veronmaksajat kustantaessaan työttömiksi jäävien elannon verovaroin.
Koko Euroopan unionia vaivaa se, että se on muuttunut oleskeluyhteiskunnaksi. Eurooppa pystyisi vastaamaan Aasian kilpailuun, jos se vastaisi myös Aasian haasteeseen kilpailla matalammilla palkoilla. Saksa on toteuttanut jo tämän idean. Siellä taloudella meneekin siksi paljon paremmin. Siellä on kehitetty tukijärjestelmä niille työntekijöille, jotka joutuvat työskentelemään, toimeentulon kannalta, riittämättömällä palkalla. Tehokas oppisopimusjärjestelmä vastavalmistuville koululaisille helpottaa nuorison siirtymistä työelämään. Henkilöt, joiden työkyky on jostain syystä vajaa ja eivät siksi löydä itselleen riittävän hyväpalkkaista työtä, löytävät helpommin jostakin itselleen pienipalkkaisen työn ja saavat matalan palkkansa päälle tukea yhteiskunnalta. Hyvä työllisyysaste on yhteiskunnan parasta sosiaalipolitiikkaa.
RSS Feed