Torstain Aamupostissa 27.2. sattui hauskasti samalle sivulle kaksi yleisökirjoitusta, joista ensimmäinen oli erittäin asiantunteva ja laajakatseinen Lassi Kaupin kirjoitus maailman kovasta kilpailutilanteesta. Tässä kisassa Suomi on häviäjän roolissa jäykkine työmarkkinoineen. Suomi menettää työpaikkoja, koska kansainvälistyneillä pääomamarkinoilla kotimainen ja ulkomainen raha välttelevät Suomea saadessaan muualta parempia tuottoja kuin täältä. Ei auta itku eikä syyttely, jos Suomi ei ole kilpailukykyinen.
Ennen Suomi hoiti kilpailukyvyttömyytensä kuntoon devalvoimalla. Devalvaation jälkeen saatoimme jatkaa holtitonta työmarkkinapolitiikkaamme, kunnes kilpailukykymme aina uudelleen, muutaman vuoden välein, korjattiin kuntoon devalvaatiolla. Nyt Suomi kuuluu euroon, eikä ulkoista devalvaatiota voi tehdä. Meidän on opittava uudet toimintatavat. Mitä hitaammin opimme uudet toimintatavat, sitä syvemmän elintason laskun kautta meidän suomalaisten on kuljettava. Ruotsin finanssipoliittisen neuvoston entinen puheenjohtaja, professori Lars Calmfors ennusti 27.2. 2014 Dagens Nyheterissä Suomelle pitkäaikaisia talousvaikeuksia. Hän sanoo, että Suomi kärsii samanaikaisesti kolmesta kriisistä: Nokian kriisi, metsäteollisuuden rakennemuutos ja teräksen kansainvälinen ylituotanto. Vuoden 2008 jälkeen Suomen kokonaistuotanto on laskenut 4 %, kun taas Ruotsin kokonaistuotanto on kasvanut samana aikana 6 %. Suomen ongelma on nyt myös se, että Suomella ei ole omaa markkaa, jonka voisi nyt devalvoida voimakkaasti. Hänen mielestään Suomen on vaikea säilyä pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, koska sisäisen devalvaation tekeminen on ulkoista devalvaatiota kivuliaampi ja sen tekeminen kestää kauan. Globalisaation aikana talouden muutokset ovat entistä rajumpia, koska globalisaatio johtaa kansainväliseen työnjakoon, tuotannon erikoistumiseen. Tämä lisää haavoittumisriskiä.
Toinen Aamupostin yleisökirjoitus epäili kauppaneuvoksen humaanisuuden aitoutta, kun olin esittänyt kansalaispalkkaa Suomeen. Kirjoittajan mielestä työehtosopimuksen yleissitovuudesta luopuminen on niin pyhä ja arka asia, että siitä voidaan keskustella vain Troijan puuhevoseen kätkettynä. Mielestäni yleissitovuudesta luopuminen on yksi elementti siinä rakennelmassa, jolla parannetaan Suomen kansantalouden huonoa kilpailukykyä. Hyväksyn kirjoittajan esittämän veroprogression nostamisen, mikäli kansalaispalkka laajennetaan yhtenäisenä kaikille suomalaisille. Veroprogressiolla voidaan hyvätuloisten kansalaispalkka leikata takaisin valtiolle, koska hyvätuloiset eivät kansalaispalkkaa tarvitse. Kirjoittajan kannattama eläkekattokin voidaan minun puolestani säätää Suomeen.
Yritysten ja tänne tehtävien investointien lisäverottamisessa ei kuitenkaan ole mitään järkeä, koska lisäverot vähentäisivät investointeja tänne entisestäänkin. Kansainvälinen verokilpailu yrityksistä ja investoinneista on nyt kova myös Euroopan Unionin sisällä. Esimerkiksi Viro, Luxemburg ja Irlanti houkuttelevat jo nyt olemattomilla pääoma- ja yhteisöveroilla investointeja tehokkaammin kuin Suomi. Niinpä Suomi onkin OECD :n talousennusteessa pudonnut tämän vuoden osalta Euroopan rupusakkiin. Talouskasvumme on pysähtynyt. Vain Kyproksen kasvu on yhtä olematonta. Kaikki muut EU :n jäsenmaat, myös Etelä-Euroopassa, ovat pääsemässä taloudessaan kasvuun.
Yleissitovuudesta luopuminen lisäisi Suomessa työvoiman kysyntää erityisesti vähän koulutusta vaativiin työtehtäviin pienissä yrityksissä. Vaativampien töiden palkkataso ei olisi vaarassa. Niiden palkkataso määräytyy jo nyt kysynnän ja tarjonnan mukaan, mistä todistavat esimerkiksi palkkaliukumat, joita ei nykyisinkään määrätä työehtosopimuksissa. Ne yritykset, jotka kuuluvat työnantajajärjestöön, sitoutuisivat työehtosopimusten palkkatasoon jatkossakin.
Ennen Suomi hoiti kilpailukyvyttömyytensä kuntoon devalvoimalla. Devalvaation jälkeen saatoimme jatkaa holtitonta työmarkkinapolitiikkaamme, kunnes kilpailukykymme aina uudelleen, muutaman vuoden välein, korjattiin kuntoon devalvaatiolla. Nyt Suomi kuuluu euroon, eikä ulkoista devalvaatiota voi tehdä. Meidän on opittava uudet toimintatavat. Mitä hitaammin opimme uudet toimintatavat, sitä syvemmän elintason laskun kautta meidän suomalaisten on kuljettava. Ruotsin finanssipoliittisen neuvoston entinen puheenjohtaja, professori Lars Calmfors ennusti 27.2. 2014 Dagens Nyheterissä Suomelle pitkäaikaisia talousvaikeuksia. Hän sanoo, että Suomi kärsii samanaikaisesti kolmesta kriisistä: Nokian kriisi, metsäteollisuuden rakennemuutos ja teräksen kansainvälinen ylituotanto. Vuoden 2008 jälkeen Suomen kokonaistuotanto on laskenut 4 %, kun taas Ruotsin kokonaistuotanto on kasvanut samana aikana 6 %. Suomen ongelma on nyt myös se, että Suomella ei ole omaa markkaa, jonka voisi nyt devalvoida voimakkaasti. Hänen mielestään Suomen on vaikea säilyä pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, koska sisäisen devalvaation tekeminen on ulkoista devalvaatiota kivuliaampi ja sen tekeminen kestää kauan. Globalisaation aikana talouden muutokset ovat entistä rajumpia, koska globalisaatio johtaa kansainväliseen työnjakoon, tuotannon erikoistumiseen. Tämä lisää haavoittumisriskiä.
Toinen Aamupostin yleisökirjoitus epäili kauppaneuvoksen humaanisuuden aitoutta, kun olin esittänyt kansalaispalkkaa Suomeen. Kirjoittajan mielestä työehtosopimuksen yleissitovuudesta luopuminen on niin pyhä ja arka asia, että siitä voidaan keskustella vain Troijan puuhevoseen kätkettynä. Mielestäni yleissitovuudesta luopuminen on yksi elementti siinä rakennelmassa, jolla parannetaan Suomen kansantalouden huonoa kilpailukykyä. Hyväksyn kirjoittajan esittämän veroprogression nostamisen, mikäli kansalaispalkka laajennetaan yhtenäisenä kaikille suomalaisille. Veroprogressiolla voidaan hyvätuloisten kansalaispalkka leikata takaisin valtiolle, koska hyvätuloiset eivät kansalaispalkkaa tarvitse. Kirjoittajan kannattama eläkekattokin voidaan minun puolestani säätää Suomeen.
Yritysten ja tänne tehtävien investointien lisäverottamisessa ei kuitenkaan ole mitään järkeä, koska lisäverot vähentäisivät investointeja tänne entisestäänkin. Kansainvälinen verokilpailu yrityksistä ja investoinneista on nyt kova myös Euroopan Unionin sisällä. Esimerkiksi Viro, Luxemburg ja Irlanti houkuttelevat jo nyt olemattomilla pääoma- ja yhteisöveroilla investointeja tehokkaammin kuin Suomi. Niinpä Suomi onkin OECD :n talousennusteessa pudonnut tämän vuoden osalta Euroopan rupusakkiin. Talouskasvumme on pysähtynyt. Vain Kyproksen kasvu on yhtä olematonta. Kaikki muut EU :n jäsenmaat, myös Etelä-Euroopassa, ovat pääsemässä taloudessaan kasvuun.
Yleissitovuudesta luopuminen lisäisi Suomessa työvoiman kysyntää erityisesti vähän koulutusta vaativiin työtehtäviin pienissä yrityksissä. Vaativampien töiden palkkataso ei olisi vaarassa. Niiden palkkataso määräytyy jo nyt kysynnän ja tarjonnan mukaan, mistä todistavat esimerkiksi palkkaliukumat, joita ei nykyisinkään määrätä työehtosopimuksissa. Ne yritykset, jotka kuuluvat työnantajajärjestöön, sitoutuisivat työehtosopimusten palkkatasoon jatkossakin.