Liisa -sisko, minä ja Lauri -veli kesällä 1951. Nuoremmat veljeni Heimo ja Pentti eivät vielä olleet tuolloin syntyneet.
Juuret Ähtävänjokilaaksossa Etelä-Pohjanmaalla
Olen syntynyt Alajärven Kurejoella kesäkuussa 1949, oikeammin kävin syntymässä naapuripitäjän, Lapuan puolella. Loppumatkan laitokselta saavuin hevosvetoisissa keiseissä, olen kuullut kerrottavan. Viidestä sisaruksesta olen keskimmäinen.
Vanhempani olivat maanviljelijöitä, kuten myös heidän vanhempansa. Kurejoen kylä tunnettiin Alajärven rintakylänä, jossa jokeen viettävät pellot olivat vähemmän hallanarkoja kuin Alajärven itäosan vedenjakajaseudun, Suomenselän pellot. Vanhempani olivat kotoisin samasta kylästä. Äitini, Anna-Liisa oli alajärveläisittäin melko suuren talon tytär, omaa sukua Hautala. Hänellä oli seitsämän muuta sisarusta. Myös isäni, Matti Hautasen kotitalo oli Alajärven suurimpia, mutta myös se jakaantui aika pieniksi tiloiksi, kun se jakaantui seitsemän pojan ja kahden tyttären kesken. Minun kotitilani oli siten melko pieni, peltoa vajaa 10 ha ja metsää vajaa 60 ha. Lapsuuteni oli sodanjälkeisessä ajassa niukkaa, mutta ruokaa riitti.
Sukuni on viipynyt Ähtävänjokilaaksossa, Pietarsaaren, Kolpin, Lappajärven, Alajärven seudulla tutkitusti 1400 -luvulta lähtien. Aluetta kutsutaan myös nimellä Etelä-Pohjanmaan Järviseutu, koska siellä sijaitsevat lähes kaikki Etelä-Pohjanmaan suuret järvet kuten Lappajärvi, Alajärvi, Evijärvi ja Kortesjärvi. Suomessa ja myös Ähtävänjokilaaksessa oli vuosisatojen ajan tapana, että aviopuoliso haettiin lähiseudulta, soutu- tai hevoskyydin päästä, siksi on luonnollista, että saman kylän asukkaat ovat usein sukua keskenään. Niinpä on minulle selvinnyt, että sekä äitini molemmat vanhemmat että isäni molemmat vanhemmat olivat kaikki kaukaista sukua keskenään. Siten myös isä ja äiti olivat kaukaista sukua keskenään. He kaikki kuuluivat Strangien eli Strongan sukuun, joka levisi Lappajärven ympäristöön, kun kolme Strangin veljestä, Heikki, Matti ja Juho muuttivat Pedersören Kolpista Lappajärven erämaaseudulle 1400 -luvulla. Myös Spangareiden suku tuli rannikolta Lappajärven rannalle samaan aikaan Strangien kanssa. Hekin ovat levittäytyneet seudulla laajalle ja sekoittuneet Strangien kanssa.
Heikki Strang perusti Kurejoen suuhun, nykyiselle Alajärvelle, Storhökin talon. Äitini isoisä oli nimeltään Jaakko Storhök, kunnes otti uudeksi nimekseen Jaakko Hautala jolloinkin 1800 -luvun loppupuolella. Lappajärven ympärillä on nykyään kolme kuntaa, Lappajärvi, Vimpeli ja Alajärvi. Yli puolet alueen asukkaista kuuluu Strangien-Spangareiden sukuun. Siihen kuuluu myös vaimoni Arja, jonka kanssa olen neljäs serkku, vaikka emme sitä seurusteluaikanamme tienneet. Vuonna 1620 Vimpelissä syntynyt Martti Storstrang on 11 eri sukulinjan vahvuudella minun esi-isäni, Arjan esi-isä hän on 8 eri sukulinjan kautta. Myös Vimpelissä vuonna 1636 syntynyt Markus Österspangar on meidän yhteinen esi-isämme, Arjan esi-isä hän on 11 eri sukulinjan vahvuudella ja minun esi-isä 7 eri sukulinjan vahvuudella.
Ennen kuin esi-isämme muuttivat Ähtävänjokea pitkin Lappajärven erämaaseudulle, siellä tiedetään asuneen "lappalaisia", metsästäjiä ja kalastajia. He tuskin olivat sellaisia poronhoitoa harrastavia saamelaisia, joita nykyisin kutsutaan "lappalaisiksi" . He olivat Suomen saamelaisia, jotka ovat sulautuneet suomalaisiin. Nykyisin saamelaisina tunnetaan ainoastaan poronhoitoa harrastavat pohjoissaamelaiset, jotka ovat säilyttäneet identiteettinsä. Saamelaiset itse pitävät lappalaiseksi nimittelyä pilkkaamisena. Lappalaisiksi kutsuttiin aikoinaan kaikkia niitä pyyntielinkeinon harjoittajia, jotka eivät viljelleet maata. Todennäköisesti nämä suomen sukuista kieltä puhuneet "lappalaiset", metsästäjä-kalastajat, ovat antaneet nimen lapsuusjärvelleni.
Etelä-Pohjanmaan Järviseutu on saanut asutuksensa monelta suunnalta. Sekä Strangit että Spangarit olivat ruotsinkielisiä, ja ruotsinkieli säilyi Lappajärven ympäristössä, Vimpelissä ja osassa Alajärveä aina 1700 - 1800 -luvulle saakka. Suomenkielinen muuttoaalto Hämeestä, Kyrönmaalta ja Savosta päin muutti Lappajärven ympäristön uudelleen suomenkieliseksi. Ähtävänjoki oli aikoinaan reitti, jota pitkin Hämeen pirkkalaiset kulkivat Pohjois-Suomeen verottamaan lappalaisia. Osa hämäläisistä asettui asumaan Ähtävänjokilaaksoon tuoden siten oman verenperintönsä alueen asujamistoon. Alajärvi ja osa Lappajärven rannoista kuului 1300 - 1500 luvuilla Kyrön suurkuntaan, jolloin alueelle siirtyi pohjalaisasutusta Laihialta ja Lapualta. Savolaisten kaskiviljelijöiden muuttoaallon seurauksena Lappajärven länsirannalle syntyi Savonkylä. Savon murre vaikutti alueen myöhempään puhekieleen niin voimakkaasti, että alueesta käytetään nimitystä "Pohjanmaan savolaiskiila". Ruotsinkielisyys työntyi suomenkielen tieltä lähemmäksi rannikkoa, aina Ähtävälle saakka. Vanha ruotsalaisperäinen asutus jäi paikoilleen asumaan, mutta omaksui suomenkielen. Alueen vanha ruotsinkielinen historia näkyy alueella enää monissa ruotsalaisperäisissä murresanoissa ja runsaassa ruotsalaisperäisessä paikan nimistössä. Aktiivinen pienyrittäjyys on ollut ominaista koko Ähtävänjokilaaksolle.
Skrabb-Tallbackat
Samoihin aikoihin kuin Strangit, muutti Ähtävänjoen yläjuoksulle, Alajärven rantaan myös Olavi Pietarinpoika Skrabb, jota pidetään Alajärvellä hyvin laajasti levinneen Tallbackan suvun esi-isänä. Olavi Pietarinpoika Skrabb oli syntynyt vuonna 1520 luultavasti Pedersören Katternön kylässä. Skrabbit ottivat myöhemmin nimekseen Tallbacka. Isäni äiti, Johanna oli omaa sukua Tallbacka. Hän kuului paitsi Tallbackojen myös Strangien sukuun.
Isän perhekuva vanhasta Hautasesta vuodelta 1941
Perhekuva "vanhasta Hautasesta" Alajärven Kurejoelta 1941. Edessä keskellä istumassa isoivanhempani Matti ja Johanna Hautanen. Heidän vierellään seisomassa setäni Antti, Heikki (lapsista nuorin) ja Sauli. Heidän takanaan tädit Anja ja Margareta, setä Kalle (takarivissä oikealla) ja isäni Matti (mummon takana). Vasemmalla takarivissä seisomassa neljä Karjalan evakkoa ja edessä vasemmalla istumassa yksi vanhempi evakkorouva. Evakkojen sukunimi on Sikiö. Setäni Jaakko ja Paavo puuttuvat kuvasta, koska he ovat tuolloin jo lähteneet jatkosotaan "ottamaan Karjalaa takaisin" , jonne pian lähtisivät myös isä ja Kalle sekä kuvan evakkomies. Isä osallistui sodan ratkaisutaisteluihin mm. Valkeasaaressa, Siiranmäessä, Talissa ja Ihantalassa. Isoisäni, Matin isä oli alkuperäiseltä nimeltään Jaakko Anttila, joka muutti sukunimensä Jaakko Hautaseksi talonsa lähellä sijainneen tervahaudan mukaan. Talo on vielä tänäpäivänäkin asuttu ja tunnetaan nimellä Korpela. Isoisäni isä, Jaakko lienee itsekin polttanut tilallaan tervaa. Myös Kurejoen Anttilan kantatilan (entinen Sihtala) ensimmäiset asukkaat tulivat Pedersörestä. Sihtala-Anttilan ensimmäinen isäntä oli Antti Pietarinpoika. Hänen isänsä, Pietari Johanpoika, oli lähtenyt Pedersörestä huhtikuussa 1515, tullut jäätynyttä Ähtävänjokea pitkin , ylittänyt Lappajärven ja rakentanut Kurejoen varteen, Sissalankosken rannalle kiinteän asumuksensa Sissalan. Anttilan (Sihtalan) talo syntyi Pietarin pojan, Antin perustamana joen vastarannalle myöhemmin 1500 -luvulla. Sissalan talot sijaitsevat Sissalankosken rannalla edelleen, mutta Anttilan kantatila kosken vastarannalla meni konkurssiin 1920 -luvun lopun pulavuosina.
Äidin perhekuva Hautalasta vuodelta 1946
Oheisessa äitini lapsuudenkodin, Hautalan, perhekuva on otettu kaksoishääpäivänä, jolloin kaksi tätiäni meni naimisiin. Kuvassa takarivissä Kerttu -täti ja enot Sauli , Eemeli ja Toivo. Eturivissä vasemmalta alkaen tätini Alli ja Vieno, isoisäni Reino, Lilja -täti ja äitini Anna-Liisa. Mummoni, Helga o.s. Myllyaho, oli kuollut jo 10 vuotta aikaisemmin. Reino Hautalan isä on ollut Jaakko Storhök/Hautala.
Kansakoulusta oppikouluun
Astuin koulutielle Alakylän kansakouluun syksyllä 1956, jota kävin 4 vuotta kunnes pyrin jä pääsin Alajärven Yhteiskouluun vuonna 1960. Koulunkäynti sujui suuremmitta ongelmitta, olin keskitasoa ahkerampi oppilas. Oli yksi koulukaveri, Etulan Juha-Heikki, joka oli minun kanssani samalla luokalla, läpi kansa- ja oppikoulun, ylioppilaaksi saakka. Hänestä tuli diplomi-insinööri ja hän teki elämäntyönsä Espoossa.
Oppikoulussa alkoi siihen aikaan ruotsinkieli jo keskikoulun 1. luokalta ja saksankieli keskikoulun 2. luokalta. Englanninkieli, jota olen eniten tarvinnut työelämässä ja jatko-opinnoissa, alkoi vasta lukiossa, silloinkin vähäisellä tuntimäärällä. Minua onkin jälkeenpäin harmittanut se, että kieliopinnot yhteiskoulussa ohjattiin oppilaiden myöhempien tarpeiden kannalta epätarkoituksenmukaisesti. Oppilaan resurssit käytettiin ruotsin- ja saksankielten opiskeluun, vaikka englanninkieli on useimmille paljon tärkeämpi kieli elämässään. Muuten yhteiskoulu tarjosi hyvät eväät jatko-opinnoille, opettajat tekivät parhaansa meidän hyväksemme. Ruotsinkielestä minulla oli todistuksessa toisinaan jopa täysi kymppi, samoin matematiikasta. Voimistelu ja urheilu eivät kuuluneet vahvimpiin lajeihini, vaikka olin hyväkuntoinen, koska kuljin koulumatkani oppikouluun päivittäin yleensä polkupyörällä, edestakainen matka oli 16 km.
Tampereen Yliopistoon vuonna 1968
Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1968 ja saman vuoden syksyllä pääsin opiskelemaan taloustieteitä Tampereen Yliopistoon. Saman aikaisesti sinne tuli opiskelemaan taloustieteitä Heimo Höykinpuro, joka myös pääsi ylioppiallksi Alajärven Yhteiskoulusta samana vuonna.
Asuimme Heimon kanssa ensimmäisen vuoden yhteisessä vuokra-asunnossa, jolloin säästimme asumiskuluissa. Molemmat elimme erittäin säästeliäästi. Ravintoloissa emme syöneet, vaan keitimme aluksi sekä ruoan että kahvin kotoani tuodussa sähköpannussa. Kun makkaraperunat tai kaurapuuro oli keitetty ja syöty, niin oli vuoro keittää kahvi samassa pannussa. Kevätlukukauden ajaksi saimme jo sähkölieden, mutta ikkunan väli toimi edelleen jääkaappina. Pyykinkin pesimme itse, mikä oli yllätys vuokraemännällemme. Yliopistolle kuljimme jalkaisin, mikä oli samalla hyötyliikuntaa, matkaa Hatanpään valtatien varrella olevasta asunnosta sinne oli vain pari kilometriä.
Seuraavana vuonna muutin Lapinniemeen, josta onnistuin saamaan ullakkohuoneen koko jäljellä olevaksi opiskeluajaksi. Kyllikki Haahti oli kelpo vuokraemäntä. Heimo sai asunnon setänsä Evertin luota. Viihdyin Tampereella hyvin, vaikka ei opiskeluelämäni siellä mitenkään rajua ollutkaan, yleinen niukkuus kuului asiaan siihen aikaan. Pirkanhovi, Ankkuri, Tillikka ja Ylioppilastalo tulivat myös minulle tutuiksi suosittuina opiskelijapaikkoina.
Tampereen Yliopistossa oli syksyllä 1968 poliittista liikehdintää, kun samaan aikaan Helsingin Yliopistossa oli kuuluisa "vanhan valtaus". Vasemmistolaiset radikaalit innostuivat liikehtimään erityisesti Yhteiskunnallisen tiedekunnan puolella, iskulause oli " One Man, One Vote", mies ja ääni periaate, jolla vaadittiin demokratiaa yliopistoon ja valtaa opiskelijoille. Meillä Taloudellis-Hallinnollisen tiedekunnan puolella innostus oli vähäisempää ja seurasimme toisten intoa vähän hämillämme. Jossakin määrin yleinen radikalismi kuitenkin tarttui meihin maltillisempiinkin maalaispoikiin.
Kesätyöt Ruotsissa
Kesätöiden saaminen Suomesta ja Tampereelta oli tuohon aikaan vaikeaa, ainakin jos halusi koulutusta tukevaa harjoittelua. Niinpä moni suuntasikin silloin Ruotsiin kesätöihin, sinne lähdimme mekin Heimo Höykinpuron kanssa. Ruotsiin lähteminen oli minulle siksikin luonnollista, että vanhempi veljeni Lauri oli ollut Ruotsissa täissä muutamaa vuotta aikaisemmin.
Olin siellä useana kesänä vuosina 69 -73, SKF :n metallitehtaassa Hoforsissa,Stora Kopparberg Ab :ssä Domnarvetissa Borlängessä ja Smedjebackens Valsverk Ab : ssa Smedjebackenissa. Ruotsissa ansaitsi silloin hyvin, ja kruunuun ostovoima oli niin vahva, varsinkin Suomessa, että yhden kesän Ruotsin ansioilla pystyi kustantamaan seuraavan talven opiskelun Suomessa, mikäli eli vaatimattomasti. Kaiken lisäksi saimme työskennellä Ruotsissa kesäharjoittelijoina verovapaasti. Opinto- tai asumistukia ei silloin juuri ollut, mutta opintolainaa saattoi saada valtion takauksella. Nostin kyllä opintolainat maksimissaan, koska niissä oli matala korko, mutta ne jäivät kokonaisuudessaan säästöön.
Ensimmäinen menomatkamme Hoforsiin ei sujunut aivan kommelluksitta. Kun pääsimme laivalla Tukholmaan ja siellä rautatieasemalle, jossa meidän piti astua Hoforsiin menevään junaan, niin oli hiukan ongelmallista löytää oikea juna. Ruotsin kielenkin ymmärtäminen oli niin ja näin, vaikka olimme opiskelleet koulussa 8 vuotta ruotsia suomalaisella ääntämyksellä. Siellä oli yksi suomalaispoika, joka myös oli menossa Hoforsiin töihin. Koska hän väitti tietävänsä, mikä on oikea juna, niin seurasimme häntä. Jälkeenpäin selvisi, että hänellä oli ehdot ruotsista, ja niinpä me menimme aivan väärään junaan. Istuimme tyytyväisinä junassa, kunnes konduktööri tuli tarkistamaan lippujamme. Saimme käsityksen, että jokin on pielessä, mutta emme ymmärtäneet, mikä oikein oli ongelma. Lopulta ystävällinen konduktööri haki paikalle suomea puhuvan naisen, joka oli junassa töissä siivoojana. Vasta nyt meille selvisi, että olemme matkalla etelään, vaikka pitäisi mennä pohjoiseen. Jouduimme vaihtamaan junaa muutaman kerran, ystävällisen henkilökunnan opastamana, minkä jälkeen pääsimme vielä samana päivänä Hoforsiin.
Asuntoparakkimme Hoforsissa oli nimeltään Myggbo förläggning. Se oli parakkialue, joka muodostui noin kymmenestä parakista, joissa jokaisessa asui parikymmentä suomalaista opiskelijapoikaa, kesätyöntelijää. Kussakin parakissa oli kymmenen huonetta ja joka huoneessa kaksi poikaa. Parakissa oli pieni yhteiskeittiö. Pojat olivat pääasiassa Keski- ja Pohjois-Suomesta, mutta oli mukana pari helsinkiläistäkin. Parakit olivat ahtaat, mutta niiden siivouksesta huolehti pari vanhempaa iloista ruotsalaisnaista. Parakit olivat työnantajamme SKF :n omistamia.
Työvaatteet ja varusteet jaettiin jo seuraavana päivänä heti tehtaan suomenkielisen esittelyn ja opastuksen jälkeen, minkä jälkeen menimme tulevalle osatollemme, jolla tehtiin rautaputkia. Työt alkoivat heti, alussa oli parin kolmen viikon harjoittelujakso vanhempien työntekijöiden opastamana. Ruotsin kieleen alkoi päästä sisään jo muutaman viikon kuluttua, niin että alkoi ymmärtää, mitä työtoverit meille sanoivat. Vielä nopeammin ruotsalaiset alkoivat ymmärtää, mitä minä sanoin heille.
Olipa siellä myös pari vaasalaista poikaa, Öhling ja Aspholm, joiden äidinkieli oli ruotsi. Kuvittelin aluksi, että he olivat riikinruotsalaisia, kun he puhuivat minullekin aluksi ruotsia. He osasivat kuitenkin erinomaista suomea. Eräänä päivänä kahvipöydässä eräs ruotsalainen työkaveri huomautti, että Öhlingin ja Aspholmin puhuma ruotsin murre on hiukan erilaista kuin meidän muiden suomalaisten puhuma ruotsin murre. Tähän Öhling sanoi, että nämä muut ovat suomalaisia, mutta hän ja Aspholm ovat ruotsalaisia, siksi he puhuvat eri tavalla kuin suomalaiset. Ruotsalaiset olivat kovin ymmällään Öhlingin vastauksesta ja kysyivät häneltä moneen kertaan epäuskoisina, pitääkö hän itseään ruotsalaisena. Öhling vakuutti heille olevansa todellakin ruotsalainen, Suomen ruotsalainen. Aluksi Öhling ja Aspholm kulkivat omissa porukoissaan, mutta vähitellen he alkoivat viihtyä myös suomalaisten seurassa.
Sisko tuli Ruotsiin töihin
Eräänä päivänä, aivan yllättäen tapasin parakkimme ulko-ovella siskoni Liisan ja kaksi Kurejoen poikaa, Kujalan Einon ja Murtokankaan Vesan. He kertoivat tulleensa työnhakumatkalle Ruotsiin. Ohjasin heidät hoforsilaiseen matkustajakotiin, koska meidän parakissamme ei ollut yösijaa vapaana. Vain Eino oli ollut Ruotsissa, Borlängessä töissä aikaisemmin, Liisa ja Vesa tulivat ensimmäistä kertaa. Vesan isä oli kuulemma myynyt sonnimullikan teurastamoon, josta Vesa oli saanut matkarahat. Jokaisen matkakassa oli vähissä, siksi heillä kaikilla oli kiire löytää työtä. Kukaan heistä ei kuitenkaan saanut työtä Hoforsista, mutta Eino ja Vesa saivat Hoforsin työnvälityksestä tietää, että he pääsisivät töihin Stora Kopparbergille Borlängeen. Naisille ei sieltä sillä kertaa löytyisi mitään työtä.
Liisa päätti lähteä liftaamaan takaisin Suomeen, koska työtä ei löytynyt. Hän pääsi liftillä Sandvikeniin saakka, jossa kohtasi sattumalta suomalaisen mummon, jolta yritti kysyä aluksi keskikouluruotsillaan tietä Suomeen. Tähän mummo siunaamaan suomeksi:" Hyvänen aika, minä en ymmärrä ruotsia". Kun mummo kuuli Liisan ongelmallisesta tilanteesta, hän keksi, että hänen tyttärensä, joka asuu samassa kaupungissa omakotitalossa, voisi tarvita kotiapulaisen. Kotiapulainen saisi palkaksi vapaan ruoan ja majoituksen. Niin sisko jäi Ruotsiin, hän saikin jonkin ajan kuluttua työtä Borlängestä metallitehtaalta ja myös paremman palkan. Pian hän meni naimisiin samassa tehtaassa työskennelleen parkanolaisen miehen, Pekan kanssa. He saivat kaksi lasta, Monikan ja Mikon.
Kohtasin vaimoni Arjan
Vaikka Tampereella oli hurjan paljon kauniita tyttöjä, en sieltä löytänyt itselleni sopivaa kumppania. Arjan kanssa tapasimme ensimmäisen kerran Lappajärven Halkosaaressa kesällä 1971, jolloin pidin välivuotta Ruotsin kesätöistä. Vaikka ihastuinkin heti, emme jatkaneet seurustelua seuraavana talvena, jolloin minä opiskelin Tampereella ja hän opiskeli Vaasassa yo -merkonomiksi. Emme vaihtaneet edes osoitteita, mutta kun tiesin, että hän opiskelee Vaasan Kauppaoppilaitoksessa, lähetin hänelle kirjeen sinne, ja kirje löysikin perille. Lähdin kuitenkin Ruotsin Smedjebackeniin töihin seuraavana kesänä. Työpaikka oli Smedjebackens Valsverk, metallivalssaamo Keski-Ruotsissa.
Vuonna 1972 olivat Mynchenin kesäolympialaiset, joissa Suomi menestyi erinomaisesti. Juoksijat Viren ja Vasala jäivät erityisesti mieleen, ja suomalaiset kulkivat Ruotsissa rinta rottningilla. Siellä sattui kuitenkin huvittava tapaus, joka kuvasi hyvin ruotsalaisten ennakkoasennetta suomalaisiin nähden.
Asuntola-alueellamme asui pelkästään suomalaisia miespuolisia työntekijöitä. Eräänä iltana eräs mies, hiukan humalassa tuli pyytämään minulta, että menisin soittamaan ambulanssin, koska hänen kaverinsa nenä vuotaa verta. Menin puhelinkioskille ja soitin hätänumeroon ja kerroin suomalaisella aksentillani, että miehen nenästä tulee verta ja tarvitaan lääkäriä, kerroin vielä osoitteenkin. Menin odottamaan ambulanssia, opastaakseni sen oikeaan asuntoon. Pian ilmestyikin poliisiauto, kaksi poliisia pamput ojossa ja vasta niiden jälkeen ambulanssi. Toinen poliiseista halusi tietää. kuka on lyönyt, epäili minuakin. Poliisien ilmeet olivat pettyneet, kun siellä istuikin kaikessa rauhassa kaksi hiukan humalaista miestä. Veren tulo nenästä oli jo melkein kokonaan lakannut. "Potilas" ei kelvannut kumpaankaan autoon.
Palasin loppukesästä takaisin Suomeen. Tapasin siellä Arjan pari kertaa, ennen kuin menin Tampereelle opiskelemaan.
Nuorin veljeni kuolee
Nuorin veljeni, Pentti oli tuolloin 13 -vuotias koululainen, joka kävi samaa oppikoulua kuin minäkin olin käynyt, mutta keskikoulu oli muuttunut peruskoulun yläasteeksi. Koulussa oli urheilutunti alkamassa urheilukentällä. Opettaja, Pertti Lahti, joka oli opettanut myös minua aikoinaan, oli vielä opettajainhuoneessa, kun oppilaat olivat jo kentällä.Heidän oli sallittu ottaa, omin päin, tarvittavat urheiluvälineet ulos urheiluvälinesuojasta ja aloittaa harjoittelu.
Minun veljeni harjoitteli keihäänheittoa toisten oppilaiden kanssa siten, että oppilaat heittelivät kahdella keihäällä samanaikaisesti. Veljeni oli mennyt noutamaan yhtä keihästä kentältä, kun toinen oppilas heitti toisen keihään, joka lävisti veljeni pään. Koulu korvasi hautajaiskulut. Ihmishenkeä ei mikään voikaan korvata. Pikkuveljen kuolema tuntui niin pahalta ja epäoikeudenmukaiselta, että sitä oli mahdotonta hyväksyä. Edes omien vanhempien kuolemat myöhemmin eivät tuntuneet niin pahalta, koska ne tuntuivat luonnollisemmilta.
Keskeytin välittömästi oleskeluni Tampereelle ja palasin kotiini lohduttamaan vanhempiani, sikäli kuin pystyin. Opintoni olivat silloin jo gradu -vaiheessa.
Kihloihin ja naimisiin
Kun asuin Alajärvellä, sain mahdollisuuden tavata tulevaa vaimoani yhä useammin. Tapailimme myös Vaasassa ja Tampereella. Arja oli mielestäni kaunis ja meille syntyi yhteinen sävel nopeasti. Kihloihin menimme Vaasassa ja naimisiin Vimpelin kirkossa pääsiäisenä 1973. Vaimoni tuli pian raskaaksi ja saimme esikoisemme Hannelen jo saman vuoden syksyllä.
Menimme Ruotsiin töihin vielä kesällä 1973, jolloin Arja oli raskaana. SKF :n työhönotossa oli yllätys, kun meitä olikin nyt kaksi. Poikamiesasunto ei enää tullut kysymykseen, vaan meille järjestettiin kaksio Hoforsin keskustasta. Huoneiston kalustukseen kuuluivat kaapiston lisäksi vain irrallinen jääkaappi ja sähköliesi.Liisa ja Pekka toivat meille lainaksi Borlängestä kaksi patjaa ja vuodevaatteet, jotka levitimme lattialle patjojen päälle. Ostimme muutaman retkituolin istuimiksi.
Pääsin töihin masuunille, jota kutsuttiin hyttaniksi. Minun tehtäväni oli "hyttirenki", mikä tarkoittaa, että työ oli masuunin kuumin ja raskain työ. Masuunin kuumuudessa oli käytettävä nahka- ja alumiinisuojavaatteita aina silloin kun hyttirenki porasi reiän masuunin kylkeen, jotta sula rauta pääsi juoksemaan siitä ulos. Olin masuunilla töissä pari kuukautta ja painoni tippui sinä aikana 6 kg. Kun Arjan paino samanaikaisesti nousi, niin olimme syksyllä hänen kanssaan lähes samanpainoisia. Palkka oli kuitenkin hyvä, ja syksyllä lähdin armeijaan Ouluun, Pohjanmaan Tykistörykmenttiin. Lähdin armeijaan jo ennen kuin Hannele syntyi, Arja jäi kotiinsa Vimpeliin.
Armeija, gradu ja inflaationpelkoa
Olin hiukan muita vanhempi mennessäni asepalvelukseen. Osasin kuitenkin ottaa asiat rennosti ja pingottamatta. Onnistuin järjestämään itselleni paljon lomia sekä opiskelun että perhesyiden takia. Kävin kuitenkin aliupseerikoulun Oulussa ja RUK :n Haminassa. Vaimoni kirjoitti graduni puhtaaksi ollessani armeijassa, joten sain silloin myös loppututkinnon valmiiksi. Palasin loppukesästä 1974 Haminasta upseerikokelaana Ouluun ja sieltä Rovajärven tykistöleirille sotaharjoituksiin.
Armeija-aikana tuli Suomeen ja koko maailmaan ns energiakriisi. Arabimaat rajoittivat öljyn tarjontaa länsimaihin ja nostivat roimasti öljyn hintaa, koska länsimaiden katsottiin olevan Israelin puolella. Minulle tuli kiire sijoittaa edullisella korolla nostamani opintolainat suojaan inflaatiolta. Enhän ollut niitä käyttänyt, koska ruotsin ansiot olivat riittäneet elantomenoihin. Menin vielä sotilaskamppeissa Tampereelle nostaakseni uuden opintolainan, koska sen korko oli inflaatioon verrattuna mitätön.
Sotilaskamppeissa olevalle ei opintolainaa annettaisi. Siksi lainasin siviilivaatteet Höykinpuron Heimolta, joka kuitenkin on minua lähes 15 cm lyhyempi. Sain koko lainan KOP :sta ilman pidempiä kyselyitä. Katsoivat varmaan, että olen todella kovasti lainarahan tarpeessa, kun vaatteetkin ovat käyneet noin pieniksi.
Sijoitin rahani uusiin huonekaluihin ja apulantaan, koska apulantojen hinnat olivat energiakriisin takia nousussa ja syksyllä ne sai edullisemmin kuin keväällä. Lopuilla säästöillä ostin meille uuden henkilöauton. Arjan isä, Reino Jukkala, oli osuusliike Laajan hallintoneuvoston puheenjohtaja ja hän sai uuden Lada 1500 S auton jäsenetuhintaan. Hän oli puoluekannaltaan enemmistökommunisti, mikä on erittäin harvinaista pohjalaisten talonpoikien keskuudessa. Minun perhetaustani on maalaisliittolainen. Isä osti apulannat kalliimmalla hinnalla minulta, ja apulanta riittikin hänellä monta vuotta.
Työpaikka Kemijärveltä
Työpaikan hakeminen oli perheellisellä heti mielessä. Kemijärven Kauppaoppilaitos oli Rovajärveltä katsottuna varsin lähellä, ja siellä oli avoimena yhteiskuntatalouden ja talousmaantiedon vanhemman lehtorin virka. Kävin työhaastattelussa sotilaskamppeissa, ja rehtori Kyösti Karppinen lupasi työtä myös vaimolleni konttoriopin tuntiopettajana. Minä sain opetettavaksi, yhteiskuntatalouden ja talousmaantiedon lisäksi, myös vero-opin ja saksan tunteja.
En olisi osannut etukäteen kuvitella, kuinka työlästä oli opettajan työ. Työmäärääni lisäävästi vaikutti se, että olin opettajana ensimmäistä vuotta, jolloin kaikki tunnit piti valmistella ilman vanhaa rutiinia. Opetettavia aineita oli paljon ja oppilaat olivat tasoltaan heterogeenisia kauppakouluoppilaista ylioppialaisiin. Kun oppitunteja oli viikossa 27, niin tuntien valmisteluun ja kokeiden korjaamiseen meni kotona aikaa vielä enemmän. En ollut muodollisesti pätevä opettaja, koska minulta puuttui auskultointi. Totesinkin, että tämä ei ole minun ammattini ja rupesin hakemaan keväällä toisenlaista työtä liike-elämän puolelta. Kemijärvi sinänsä oli kaunis ja virkeä pikkukaupunki, ainakin silloin. Ihmiset olivat välittömiä ja mukavia. Heillä ei ollut samanlaista kiirettä eikä pingotusta kuin suomalaisilla on etelämpänä.
Kemijärven Kauppaoppilaitoksen opettajat v. 1974-1975, minä olen seisaomassa takarivissä vasemmalla ja Arja on istumassa edessä, rehtori Kyösti Karppisen vieressä, punaisessa liivihameessa.
Elinkeinoasiamies Toholampi-Lestijärvi
Halusin työtä, joka on lähempänä oikeaa liike-elämää. Teimme jo Kemijärvellä Arjan kanssa useita työhakemuksia kotimaisiin yrityksiin. Hain Iskuun ja Onniselle konttoripäälliköksi ja Keskolle kauppiasharjoittelijaksi, mutta silloin ei tärpännyt. Olin suorittanut yrityksen taloustieteen laskentatoimesta cum lauden, mutta käytännön kokemusta puuttui. Minut valittiin elinkeinoasiamieheksi sekä Polvijärven kuntaan, joka on Pohjois-Karjalassa, että Toholammin kuntaan, joka on lähellä Kokkolaa. Valitsimme Toholammin, koska se on lähempänä synnyinseutuamme.
Elinkeinoasiamiehen palkka oli varsin pieni, yli puolet pienempi kuin se palkka, jota olin ansainnut Ruotsissa tehdastyössä. Onneksi Arja sai tuntiopettajan paikan naapuripitäjästä Kannuksesta, joten tulimme toimeen. Automme Lada 1500 S herätti Toholammilla myös negatiivista huomiota. Kunnan sosiaalisihteeri tiedusteli minulta, onko se jäänyt useinkin tielle, vaikka auto oli vasta vuoden ikäinen. Lada oli lämmin ja varmakulkuinen, ainoastaan ajovakaus oli huono liukkaalla kelillä. Kerran Arja oli yllättäen menettänyt auton hallinnan palatessaan liukkaalla talvikelillä Kannuksesta Toholammille. Onneksi ei käynyt huonosti, vaikka hän silloin jo odotti toista lastamme Jarkkoa.
Toholammin ja Lestijärven kunnat olivat pieniä, harvaanasuttuja kuntia Keski-Pohjanmaalla. Niitä leimasi kuitenkin vahva yrittämisen ilmapiiri. Maataloustuotanto, varsinkin maidon tuotanto ja sen jalostus oli erittäin vahvaa. Keski-Pohjan Juustokunta ja Maitokolmio olivat suurimmat teolliset työnantajat. Nykyisen kansanedustaja Mika Lintilän isä, kansanedustaja Aaro Lintilä oli Toholammin kunnan poliittinen voimahahmo. Minun lähin esimieheni oli kunnanjohtaja Aaro Marjakangas. Lestijärven kunta oli väkiluvultaan vielä pienempi kuin Toholampi, siksi kunnat hoitivat monia asioita yhteistyössä. Nuorisoseura-aate oli yhä voimissaan Toholammilla, ja paikkakunnan väki otti osaa mm Kaustisen Kansanmusiikkijuhlien järjestämiseen.
Työni elinkeinoasiamiehenä oli lähinnä paikallisten yrittäjien avustamista, mikäli niillä oli investointi-ideoita, joiden toteuttamiseen haluttiin hakea kehitysaluetukea tai muuta valtion rahoitusta. Samoin elinkeinoasiamies tarjosi apuaan aloittelevien yrittäjien paperisodan helpottamiseen ja muunlaiseenkin ilmaiseen konsultoimiseen. Halusin kuitenkin mukaan oikeaan liike-elämään. Konsultin työ ei olikein tyydyttänyt. Perustimmekin vaimoni kanssa oman tilitoimiston jo Toholammilla ollessamme. Aloitimme sen Addo -kirjanpitokoneella, mutta muutimme sen pian Unic -tietokonepohjaiseksi. Unic -tietokonepalvelun ostimme Osuuspankilta.
Konttoripäällikkönä Kokkolan Halpa-Hallissa
Kokkolan Halpahalliin haettiin uutta konttoripäällikköä syksyllä 1977. Hain paikkaa ja tulin valituksi. Muutimme Kokkolaan marraskuussa 1977. Jarkko oli silloin 9 kk ikäinen ja Hannele oli nelivuotias. Muutto tapahtui Halpa-Hallin kuorma-autolla, ja asuntomme oli paritalon puolikas Ventuksessa Kaarlelan puolella.
Halpa-Hallin yrityskulttuuri poikkesi kovin paljon siihen saakka kokemastani virkamieskulttuurista. Virallisuus ja muodollisuus eivät kuuluneet Halpa-Hallin työilmapiiriin. Kiivas joulusesonki oli juuri alkanut ja työt konttorissa olivat ruuhkautuneet. Kirjanpito tehtiin Taylorixilla, manuaalisella läpikirjoitusmenetelmällä, johon en ollut ennen tutustunut. Työntekijät olivat kuitenkin motivoituneita ja johtaja Esko Ylinen hallitsi myymäläketjuaan temperamenttiseen ja värikkääseen tyyliinsä puhuen leveää Etelä-Pohjanmaan murretta. Hän oli vastikään tehnyt parannuksen, kääntynyt helluntaiuskoon ja lopettanut alkoholin käytön. Rukoushetket katkaisivat Eskon työrupeaman useita kertoja päivässä.
Esko Ylinen oli pitkän linjan kauppias, joka kuuluu härmäläiseen Ylisen liikemiessukuun. Veljeksistä vanhin, Heikki Ylinen omisti Ylisen Neulomon, joka teki mm naisten vaatteita Barbarella -tuotemerkillä. Pentti Ylinen omisti Vaasan Halpa-Halli -ketjun ja Esko omisti Kokkolan Halpa-Halli -ketjun, jonka myymälät sijaitsivat silloin Kokkolassa, Kalajoella, Kannuksessa, Kurikassa, Seinäjoella, Lapualla ja Ylivieskassa. Esko Ylinen osti myöhemmin veljensä Pentin Halpa-Halli -ketjun, kun tämä joutui vaikeuksiin 1990 -luvun alun lamassa.
Olin jo työhaastattelussa kertonut Esko Yliselle ja markkinointipäällikkö Harri Isohannille, että hoidan omassa tilitoimistossani kirjanpitoa Unic - merkkisellä ATK -järjestelmällä. Kun suosittelin vastaavan järjestelmän ottamista käyttöön myös Halpa-Hallissa, ei Esko suostunut mihinkään "köyhän miehen ratkaisuun" eli tietokonepalvelun ostamiseen. Firmaan hankittiin ICL :n System 10 -tietokone omaksi. Se oli minun mielestäni pöyristyttävän kallis ratkaisu, kuten omat tietokoneet siihen aikaan olivatkin, tehoonsa nähden. Tietokone oli suurikokoinen, keskusyksikkö sijoitettiin omaan huoneeseensa, johon asennettiin myös jäähdytys. Halpa-Halli panosti jo silloin vahvasti tietojärjestelmiinsä ja tuotannonohjaukseensa. Se aloitti jo silloin tiensä yhdeksi ketjunohjauksen edelläkävijöistä Suomessa. Huomionosoituksena merkittävästä kauppiasurastaan Esko Ylinen sai myöhemmin tasavallan presidentiltä kauppaneuvoksen arvonimen.
Hiukan minun nimitykseni jälkeen Halpa-Halliin valittiin tekstiilipuolen ostopäälliköksi Hannu Lummes, joka oli ollut sitä ennen ostotehtävissä Valintatalossa. Myös Hannu Lummes oli vahvatahtoinen persoona ja hänen oli vaikea sopeutua Esko Ylisen johtamistyyliin ja Halpa-Hallin yrityskulttuuriin, joka poikkesi paljon siitä, mihin hän oli tottunut Valintatalossa.
Hyvinkään Varastovalinta perustetaan
Olimme Arjan kanssa jo ehtineet ostaa uuden ketjutalo-osakkeen Kokkolan Koivuhaasta ja olimme ajatelleet vakiintua hiukan pidemmäksi aikaa Kokkolaan asumaan, kun Hannu Lummes alkoi herätellä ideaa yhteisen halpakaupan perustamisesta jonnekin Etelä-Suomeen. Hän itse oli kotoisin Hyvinkäältä ja suositteli sitä ostovoimaisena ja vähän kilpailtuna kaupunkina. Halpa-Hallin alueelle ei hänkään halunnut jäädä kilpailijaksi. Hannu kehui hyviä suhteitaan tavarantoimittajiin, niiltä hän onnistuisi suhteillaan saamaan tavaraluottoa pitkillä maksuajoilla. Myös myymälän perustaminen ja johtaminen olisi hänelle tavattoman helppoa, koska hänellä on siitäkin monipuolista kokemusta. Ajattelin, että ehkä tämä on tilaisuus, johon kannattaa tarttua, mikäli aion kokeilla siipiäni yrittäjänä. Onhan meillä yhdessä sekä teorettista että käytännön kokemusta kaupan alalta.
Arja ei ollut kovinkaan innostunut muuttamaan "Ruuhka-Suomeen", Hyvinkää ehkä saattaisi tulla kysymykseen, koska se on riittävän etäällä Helsingistä. Hyvinkäällä sattui olemaan vuokrattavana muutaman sadan neliömetrin teollisuushalli Sahanmäen teollisuusalueella, Kerkkolankadulla, sen vuokra todettiin kohtuulliseksi.
Perustimme kommandiittiyhtiön nimeltään Hyvinkään Varastovalinta Ky A. Hautanen, jossa vaimoni Arja ja Hannun vaimo Kaarina olivat vastuunalainen yhtiömiehiä ja me Hannun kanssa olimme äänettömiä yhtiömiehiä. Isäni antoi pankkiin takauksen, jolla saimme yhtiöön 50.000 markan rahoituksen. Hannu ei halunnut, että hänen Hyvinkäällä asuvia vanhempiaan rasitetaan takauksen pyytämisellä, koska he olivat eläkkeellä olevia entisiä teollisuustyöläisiä. Muuta rahaa emme yhtiöön sijoittaneet, ainoastaan työtä. Vielä sovimme, että yhtiön tulos jaetaan perheidemme kesken puoliksi. Oli tarkoitus, että yhtiö myy myös tukkuun tavaraa pienehköllä katteella, jolloin pystymme ostamaan suuria tuote-eriä , jolloin ostohinta voi olla parempi.
Sanouduimme Lummeksen kanssa irti Halpa-Hallin palveluksesta kesällä 1979 ja menimme Hyvinkäälle perustamaan uutta myymälää. Käytettynä ostettu myymäläkalusto oli hyvin edullista ja se koottiin omin voimin ja Lummesten Hyvinkäällä asuvien sukulaisten avustuksella. Arja jäi lasten kanssa asumaan Kokkolaan, kun minä muutin edeltä Hyvinkäälle pystyttämään uutta myymälää ja etsimään meille sieltä asuntoa, jonka vioisimme vuokrata perheellemme. Minä yövyin vuokraamamme teollisuushallin toimistohuoneessa säästääkseni majoituskuluissa. Tuohon aikaan meille selvisi, että Jarkon kuulo oli niin huono, että hänelle määrättiin kuulolaitteet molempiin korviin, muuten hän ei oppisi puhumaan. Meille positiivinen tieto oli, että Hyvinkäällä oli kuulovammaisten koulu, johon Jarkko voisi mennä. Kokkolassa sellaista ei ollut. Syksyllä myös Arja ja lapset muuttivat Hyvinkäälle ja annoimme Kokkolan asuntomme vuokralle. Pääsimme itse asumaan vuokralle omakotitaloon, joka sijaitsi vain sadan metrin päässä kuulovammaisten koulusta.
Varastovalinnan avajaiset olivat syyskuussa. Hannu Lummes vastasi ostoista, tukkumyynnistä, markkinoinnista ja myymälän esillepanosta. Arja, Hannun vaimo, Kielo Kaarina, tämän sisko Birgitta ja pari palkattua myyjää hoitivat myyntityön myymälässä. Minä hoidin kaikki konttorityöt. Kauppa käynnistyi melko hyvin, hinnat olivat kovin edulliset. Ehkä kauppa olisi käynyt vielä paremmin, mikäli laatutaso olisi ollut korkeampi. Emme kuitenkaan Arjan kanssa koskaan ottaneet asiaa puheeksi, koska Lummes ei olisi siitä pitänyt.
Ero Lummeksista ja Varastovalinnasta
Nopeasti sen jälkeen, kun Varastovalinnan myymälä oli avattu, alkoi näkyä merkkejä ilmapiirin kiristymisestä. Lummekset olivat sitä mieltä, että heidän työpanoksensa ja ammattiosaamisensa yhteisen yrityksemme eteen on paljon suurempi ja tärkeämpi kuin Arjan ja minun työpanokseni. Hannu Lummes esiintyi mielellään yrityksen ainoana omistajana yhteisille liikekumppaneillemme. Riislan myyntiedustajalla Seppo Lehdellä oli kerrankin jotain kysyttävää laskuista, kun hän oli myyntipalaverissa Hannu Lummeksen kanssa viereisessä huoneessa. Hän huikkasi minulle ainoastaan: "Kirjuri, tulepas tänne!" Myös Arja koki olonsa tukalaksi myymälässä, kun Hannu, Kaarina ja hänen siskonsa muodostivat sinne oman johtoryhmänsä, johon Arja ei kuulunut, vaikka hän oli yhtiön vastuunalainen yhtiömies.
Lassila & Tikanoja ja sen tytäryhtiö Neuleva Oy oli Varastovalinnan tärkein tavarantoimittaja. Sitä johti toimitusjohtaja Pertti Kemppainen. Hänet tunnettiin räväköistä ja suurellisista otteistaan tekstiilien maahantuojana ja tukkumyyjänä. Lummes ja Kemppainen arvostivat toisiaan paljon ja olivat muutenkin hengenheimolaisia. Lummes oli kerran kutsunut Pertti Kemppaisen ja Hannu Flinkin, joka johti Luhta tukkua, istumaan kanssamme Hyvinkään Rantasipiin. Kemppainen ja Lummes olivat molemmat hyväntuulisia ja hyvässä myötätuulessa. Pertti Kemppainen sanoi olevansa Suomen paras tekstiiliasiantuntija. Silloin Hannu Lummes oli vaatimaton ja sanoi olevansa Suomen toiseksi paras tekstiiliasiantuntija. Hannu Flink ei kuullut heidän keskusteluaan, mutta luulen että hän olisi ollut eri mieltä. Hyvässä seurassa sain olla. Hannu Flink sai myöhemmin kauppaneuvoksen arvonimen.
Sinnittelimme tammikuuhun 1980 kireässä ilmapiirissä, kunnes Hannu ehdotti, että hän haluaa ostaa meidät ulos yhteisestä yrityksestämme. Hän tarjosi mielestäni kohtuullista hintaa ja lupasi vapauttaa isäni takauksesta, jonka hän oli antanut Varastovalinnan puolesta pankille. Emme Arjan kanssa harkinneet kauan, koska olimme todenneet, että yhteistyöstämme Lummesten kanssa ei tule mitään. Emme harkinneet vakavasti sitä vaihtoehtoa, että olisimme ostaneet Lummekset ulos Varastovalinnasta, koska Varastovalinta oli enemmän Lummesten luomus kuin meidän, lisäksi työntekijät olivat Lummesten sukulaisia ja kavereita.
Allekirjoitimme kauppakirjan SYP :in Hyvinlinnan konttorissa tammikuussa 1980, ja niin olimme Arjan kanssa vapaita hakemaan itsellemme uutta leipäpuuta. Ajattelimme alkaa hakea itsellemme palkkatyötä, mutta löysimme Hyvinkään Sanomista ilmoituksen, jossa OP :n kiinteistövälitys etsi vuokralaista keväällä valmistuvaan 230 neliömetrin liikehuoneistoon aivan Hyvinkään keskustassa. Päätimme hakea tilaa ja aloittaa siinä ikioman halpakaupan. Olimme silloin nuoria ja rohkeita.
Tarjoustalo perustetaan
Emme tienneet, että myös Lummekset olivat hakemassa samaa huoneistoa, jota me havittelimme. Käytimme kuitenkin kaikki suhteemme saadaksemme huoneiston vuokrasopimuksen itsellemme. Isällä oli suhteita Osuuspankkiin. Hän soitti pikkuserkulleni, Skrabb-Tallbackan sukuun kuuluvalle Jorma Joensuulle, joka itse oli johtaja Alajärven Osuuspankissa. Toinen pikkuserkkuni Taisto Joensuu, Jorman veli, toimi tuohon aikaan Osuuspankkien Keskuspankin toimitusjohtajana Helsingissä. He suosittelivat Osuuspankin Kiinteistövälitykselle, että me olemme heidän mielestään luotettavia vuokralaisia myymälähuoneistoon. Teimme vuokrasopimuksen ja saimme vuokraisännäksi mielyttävän vanhan herran, Viljo Kaipiaisen.
Hannu Lummes maksoi minulle vielä viimeisiä eriä myymästämme Varastovalinnan puolikkaasta, kun havaitsin hänen jo ajavan uudella BMV :llä. Minä ajoin edelleen Ladallani. Ihmettelimme Arjan kanssa, miten Lummeksilla oli varaa samanaikaisesti ostaa meidät erilleen Varastovalinnasta ja investoida kalliiseen henkilöautoon. Myöhemmin selvisi, että ei heillä oikeasti ollutkaan varaa investoida sillä vauhdilla kuin he yrittivät.
Isä ja Arjan isä, Jukkalan Reino, antoivat kumpikin meille 50.000 markan takauksen halpakaupan käynnistämiseksi. Ensin piti keksiä yritykselle hyvä nimi ja suunnitella sille logo. Päädyimme nimeen "Tarjoustalo", koska se selkeästi kuvaa suunnitelemaamme liikeideaa. Valitsimme sille vihreän värimaailman, koska punainen oli Varastovalinnan käytössä. Myös Tarjoustalon yhtiömuodoksi tuli kommandiittiyhtiö, Hyvinkään Tarjoustalo Ky. Tällä kertaa minä olin vastuunalainen yhtiömies ja Arja oli äänetön yhtiömies, kuitenkin meidän pääomapanostuksemme olivat samansuuruiset. Liikehuoneiston ilmoitettu valmistumisaika oli huhtikuu 1980. Meille tuli kiire saada myymälä avauskuntoon ehtiäksemme kevätsesonkiin. Myymälällä oli erinomaiset näyteikkunat Hyvinkään vilkkaalle pääkadulle, Hämeenkadulle päin. Laitoimmekin niihin ison ennakkomainoksen: "Tähän avataan lähiaikoina huippuedullinen tekstiilien ja kemikalien vahittäismyymälä".
Kun asiakaslupaus oli annettu, tuli vuoroon sen täyttäminen. Meillä oli muutama kuukausi aikaa saada myymälä myyntikuntoon. Myymälä oli avattava viimeistään huhtikuussa, jotta ehdimme kevätsesonkiin mukaan, emmekä joutuisi aloittamaan suoraan alennusmyynnillä, joka alkaa yleensä juhannukseen mennessä.
Yllättäviä ongelmia kauppatavaran hankkimisessa
Monet tavarantoimittajat suhtautuivat aloittavaan ja uuteen yrittäjään epäluuloisesti. Muutamat Hyvinkäällä jo toimineet kauppiaat, kuten Hannu Lummes ja Veikko Oukka tekivät parhaansa vaikeuttaakseen uuden kilpailijan aloitusta, vaikeuttaakseen meidän tavaran saantiamme. He saattoivat kertoa tukkuliikkeille ja vaatevalmistajille, että näiden on tehtävä valinta, kummalle toimittavat tavaraa, joko heille tai meille, ei molemmille. Muutama tavarantoimittaja ilmoittikin minulle heti alkajaisiksi, että ei myy Tarjoustalolle tavaraa edes käteisellä. Näin toimivat aluksi sekä Luhta-Tukun Hannu Flink että Lassila & Tikanojan Pertti Kemppainen. Nämä tavarantoimittajat valitsivat aluksi Lummeksen ja olivat muutamaa vuotta myöhemmin Varastovalinnan konkurssipesän suurimpina velkojina vaatimassa hänelle vankeustuomiota. Monet tavarantoimittajat kuitenkin myivät meille tavaraa alusta saakka, eivätkä välittäneet kilpailijoidemme uhkauksista tai varoitteluista. Tällaisia tavarantoimittajia olivat Riisla Oy, Fennotukku Oy, Tukkuporras Oy, Rito Oy, Tukkuliike Jalonen Oy sekä Tammertukku Oy.
Riisla Oy :n sisällä käytiin kova vääntö tekstiilitukun johtajan Veikko Salmisen ja edustajan, Seppo Lehden välillä. Seppo Lehti olisi halunnut myydä vain Lummekselle, mutta Veikko Salminen luotti enemmän minuun ja päätti myydä Tarjoustalolle. Sen seurauksena Seppo Lehti sanoutui irti ja perusti Poriin uuden myymälän, Porin Varastovalinnan. Laadukkaiden merkkitekstiilien saaminen myyntiin oli myös erittäin haasteellista. Suomessa oli 1980 -luvulla vielä merkittävää tekstiiliteollisuutta, mutta valmistajat myivät sekä normaali- että poistohintaiset tekstiilieränsä mieluummin vakiintuneita myyntikanaviaan pitkin. Meitä ei kaivattu hämmentämään markkinoita.
Edullisten kemikalituotteiden hankkiminen näytti myös aluksi vaikealta. Kun tiedustelin niiden ostohintaa tukkuliikkeestä, nimeltään Tukku Oy Parti, havaitsin nopeasti, että sen tukkuhinnt minulle olisivat olleet jopa kalliimmat kuin uuden myymälämme naapurissa silloin toimineen Super Shopin vähittäishinnat samoille kemikalituotteille. Silloin palautui mieleeni, että olin kerran Varastovalinnassa tavannut Esa Siltalan, joka Kurikassa harjoitti kemikalituotteiden vähittäis- ja tukkukauppaa nimellä Veljekset Siltala Oy. Lähdin käymään pikaisesti Kurikassa häntä tapaamassa ja saatoinkin ostaa sieltä hyvän valikoiman paitsi edullisia kemikalituotteita myös laadukkaita kotimaisia merkkitekstiilejä, kuten Kaitilaa, Luhtaa ja Tiklasta. Myös Tukkuporras Oy :lta saimme ostetuksi brändituote-eriä, kuten Lassieta, Black Horsea, Finnwearia. Tukkuportaan johtaja Jorma Luoma-aho suhtautui myös erittäin positiivisesti aloittavaan yritykseemme. Hän oli itsekin kotoisin Lappajärven rannalta, Kurejoen naapurikylästä. Myös Rito Oy : lta saimme ostaa Finnwearin merkkituotteita. Pieneen myyntikatteeseen tyytyen sain ulosmyyntihinnat niin edullisiksi, että pystyimme täyttämään asiaksalupauksemme: Laatutavaraa halvemmalla. Varastovalinta tyytyi meidän onneksemme myymään halpoja Kiinan ja Portugalin tekstiilejä, jotka olivat kyllä edullisia, mutta laatu usein huono.
Saadessani mahdollisuuden tutustua tavarantoimittajiin ja halpakauppakollegoihin, sain samalla tutustua moniin värikkäisiin persoonallisuuksiin. Heidän ajattelu- ja toimintatapansa poikkesivat sekä hyvässä että pahassa mielessä siitä, mihin olin tottunut virkamiehenä Kemijärvellä ja Toholammilla. Värikäs persoona oli kurikkalainen Jaakko Nokso-Koivisto, joka johti halpakauppaketjua, nimeltään Makasiini. Menin kyselemään Nokso-Koivistolta myymälämme avajaisiin hyviä avajaistarjouksia, luotin häneen ehkä liikaakin, koska Esa Siltala suositteli häntä. Nokso-Koivisto ehdotti, että hän haluaisi myydä avajaistarjoukseksi Tarjoustaloon 1000 kpl erän erilaisia kesähousuja. Hän pyytäisi niistä hintaa ainoastaan 7 mk/ kpl. Hän ehdotti, että myisimme ne avajaistarjouksena hintaan 10 mk/ kpl. "Silloin saisimme liikkeelle ainakin kaikki Hyvinkään köyhät, ja koko Hyvinkää alkaisi puhua huippuedullisesta Tarjoustalosta". Tein kaupat näkemättä housuista muuta kuin muutaman näytekappaleen, olihan hinta tosi rautainen. Avajaisten laskettu aika oli jo lähellä.
Kesken kaupanteon soi Nokso-Koiviston puhelin. Puhelimessa oli Seppo Lehti, joka ei tiennyt, että olin aivan vieressä ja kuulin keskustelun. Nokso-Koivisto virnistellen antoi minun kuunnella Seppo Lehden puhetta. Hän tiesi, että olin ostosmatkalla Kurikassa. Kun hän oli aikansa vakuutellut minun ammattitaidottomuuttani kauppiaana ja tekstiilien sisäänostajana, hän kehoitti Nokso-Koivistoa : "Hautanenhan on pelkkä paperinpyörittäjä, joka ei ymmärrä vaatekaupasta yhtään mitään. Jos hän tulee teille, niin myy sille kaikki paskat, joita varastostasi löytyy". Alla oleva uutinen Hyvinkään Sanomissa 9.2.1980 kertoo ensimmäisen myymälämme valmistumisesta.
Rakennusalan lakko ja vihdoin avajaiset
Myymäläpöydät koottiin lastlevyistä käsityönä ja maalattiin vuokraisäntäni autotallissa. Käytettyjä vaatetelineitä saimme edullisesti Valintatalosta. Näyteikkunaan tehtiin somisteet myös käsityönä ja ostettiin kaksi käytettyä Sveda -kassakonetta. Myös henkilökunta valittiin. Myymälän pystyttäminen eteni hyvin, kunnes yllättävä rakennuslakko esti työmaan lopputarkastuksen pitämisen viime metreillä. Myymälä oli muuten aivan valmis, mutta vesijohtoja ei ollut kytketty ja se esti rakennusviraston mielestä myymälän avaamisen, vaikka olimme saaneet asettaa kaikki tavarat paikoilleen ja myymälän muutenkin aivan valmiiksi.
Hermomme alkoivat kiristyä, kun lakko vain jatkui ja jatkui. Myymälä oli mielestämme aukaisuvalmis, kevätsesonki kului, mutta kuitenkaan lopputarkastusta ei tehty, koska WC ja henkilökunnan sosiaalitilat eivät toimineet. Alkoi toukokuu, ja päätimme avata myymälän omin lupinemme. Laitoimme aamulla ilmestyvään lehteen avajaisilmoituksen, jossa kerrottiin myös päivän kahvitarjoilusta. Oven taakse ilmestyi klo 9.00 pitkä jono asiakkaita, ja kahvipöytäkin oli katettu. Silloin paikalle ilmestyi myös rakennustarkastaja Kosken edustajana joku rakennusviraston virkamies kertomaan, että avaaminen on kielletty. Mikäli kieltoa yritetään rikkoa, tulee poliisi sulkemaan myymälän. Eihän siinä mikään auttanut. Kerroimme odottaville asiakkaille, että on sattunut valitettava väärinkäsitys, jonka tähden myymälää ei voi vielä avata. Niin ovet pysyivat kiinni.
Soitin rakennuslautakunnan puheenjohtajalle Timo Rentolle. Hän lupasi ottaa asian esille seuraavan viikon kokouksessa. Rakennuslautakunta käsitteli asian ja tuli meidän kannaltamme myönteiseen päätökseen. Saimme luvan avata myymälän parin päivän kuluttua kokouksesta,iltapäivällä toukokuun 9. päivänä 1980. Varsinainen avajaispäivä 10.5. oli erittäin onnistunut, myymälän tavaramäärästä myytiin silloin yli 10 %. Se oli saavutus johon emme päässeet koskaan myöhemmissä avajaisissa, koskaan myöhemmin tavaravaraston kiertonopeus ei noussut yhtä korkeaksi. Alla oleva kuva on ensimmäisen Tarjoustalon avajaisista Hyvinkäällä vuonna 1980. Tällainen halpakauppa se oli, voi kauhistuksen kanahäkki, mutta kauppa kävi hyvin! Vasemmalla minä, oikeassa reunassa Arja -vaimo.
Luovaa markkinointia
Myymälän sijainti osoittautui hyväksi. Kun olimme itse aktiivisesti myymälätyöskentelyssä, pysyimme hyvin selvillä, mitä tuotteita asiakkaamme kaipasivat. Annoimme asiakkaiden kasvattaa meitä emmekä pyrkineet itse kasvattamaan tai opettamaan asiakkaitamme heidän kulutustottumuksissaan. Opimme nopeasti hintatason, joka asiakkaidemme mielestä oli hyväksyttävä, samoin opimme eri tuoteryhmien sesonkivaihtelun. Me paperinpyörittäjät opimme nopeasti kauppiaiksi. Äiti ei aluksi ollut erityisen innostunut kauppiasurastamme itsenäisinä yrittäjinä. Hän totesi minulle kerran: " Eikö tuolla sinun koulupohjallasi olisi saanut oikein kunnon ammatinkin?!"
Nokso-Koiviston lähettämä 1000 parin housuerä kiinnosti asiakkaita kovasti avajaistarjouksena. Hinta oli huippuhalpa, mutta koot ja mallit olivat epätavallisia, liian pieniä tai liian suuria, liian hoikkia tai liian lihavia. Vaikka hinta alennettiin nopeasti 5 markkaan parilta, jäi 500 paria myymättä sinä kesänä. Seuraavan talven ajan säilytimme kesähousuerän autotallissa odottamassa uutta sesonkia, kunnes seuraavana kesänä teimme niistä huipputarjouksen: " Tällä kupongilla saat valita 500 kpl erästä itsellesi tai lapsellesi kesähousut ILMAISEKSI" . Ilmoituspäivän aamuna ulko-ovella oli iso joukko asiakkaita. Kun avasin myymälän oven, olin jäädä jalkoihin, kun ihmiset ryntäsivät kuponki kädessä etsimään ilmaisia housuja. Alkuryntäyksessä kaatui iso vaateteline keskellä myymälää. Ongelmahousut menivät kaupaksi, monet ilman sovitusta. Joku nainen kiitti minua, siitä kuinka hyväsydämisiä ovat nykyajan kauppiaat, kun jakavat housuja ilmaiseksi. Ongelmatuotteeksi osoittautuivat myös Farmariteollisuus Oy :lta ostamamme naisten muodikkaat, kiiltäväpintaiset keväthousut. Ne olivat meillä lehti-ilmoituksessa poistohintaan ensimmäisen kesän aikana kolmella eri nimikkeellä, ensin ne olivat kevään muotihousut, sitten ne olivat naisten vapaa-ajan housut ja kolmannen kerran markkinoimme niitä sadehousun nimikkeellä.
Alkuaikojen oppimisprosessi oli nopea. Oli pakko oppia nopeasti paitsi se, mitkä tuotteet menevät kaupaksi milläkin hinnalla, myös se, ketkä yhteistyökumppanit ovat luottanuksen arvoisia ja ketkä eivät ole. Ketkä toimittajat pyrkivät pitkäjänteiseen yhteistyöhön ja ketkä pyrkivät oman voittonsa maksimointiin vain lyhyellä tähtäimellä. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvien toimittajien kanssa lopetin yhteistyön nopeasti.Arja vastasi myymälän toimivuudesta ja minä vastasin aluksi tavaroiden hankkimisesta ja varastomiehen sekä autonkuljettajan tehtävistä. Kirjanpidon ulkoistimme heti alussa tilitoimistolle. Tarjoustalon palveluksessa oli ensimmäisenä vuotena yhteensä 5-6 henkilöä, Arja ja minä mukaan luettuina.
Tarjoustalo -ketju muodostuu
Jo ensimmäisenä kesänä 230 neliön myymälämme alkoi käydä hiukan ahtaaksi, vaikka se aluksi oli vaikuttanut jopa liiankin suurelta. Tavaravarasto ei enää sopinut myymälän yhteyteen, vaan vuokrasimme omakotitalon alakerran varastoksi Hyvinkäältä osoitteesta Vanhatie 32. Yläkerrassa asuva perheenäiti alkoi hoitaa varastomme järjestystä sivutyönään. Pakettiautoksi ostimme käytetyn Volkswagen kleinbussin, jolla kuskasin tavaroita varastolta myymälään. Tavaravarastoa täytyi kasvattaa, koska en muuten olisi ehtinyt pitämään tuotesortimenttia riittävänä, myynti oli ylittänyt asettamamme tavoitteen. Hyvinkääläiset kuluttajat olivat laatutietoisia ja arvostivat varsinkin sitä, että myimme edullisesti myös kotimaisia tuotteita.
Vuonna 1982 avasimme yli 300 neliön myymälän Hakunilaan, T -kaupalta oli vapautuneisiin tiloihin. Koimme tarvetta laajentua, jotta voisimme suuremmalla volyymilla vastata tuolloin erittäin nopeasti laajentuneen Varastovalinnan meille aiheuttamaan haasteeseen. Hyvinkään lehdistö kertoi tuolloin näyttävästi Varastovalinnan suurellisista laajentumissuunnitelmista ja räväköistä markkinatempauksista. Meitä huomioitiin lehdistössä paljon vähemmän, mutta pidimme omat kulumme kurissa ja tyydyimme pieneen myyntikatteeseen. Myös rahoitustilanteemme oli koko ajan niin hyvä, että saimme paitsi nopean maksajan maineen, myös kassa-alennukset hyväksemme. Arja osoittautui erittäin tehokkaaksi esimieheksi sekä myymälässä että myymälän kassalla.
Seuraavana vuonna avasimme kolmannen myymälämme, se avattiin Lahdessa Iskun omistamissa yli 1000 neliön tiloissa, Vesijärvenkadun ja Hämeenkadun kulmauksessa. Lahdessa oli työvoiman saatavuus paljon helpompi kuin Vantaalla, mutta onnettomuudeksemme saimme siellä riesaksemme epärehellisen varamyymäläpäällikön, joka onnistui siellä kavaltamaan lähes satatuhatta markkaa. Niistä hän sai oikeuden tuomion, mutta rahoja emme koskaan saaneet takaisin. Alkuvaikeuksien jälkeen, muutamassa vuodessa, Lahden Vesijärvenkadun myymälämme sai kuitenkin legendaarisen suosion. Kuvassa Lahden myymälän henkilökuntaa avajaisista. Pitkä ja vaalea rouva, toinen oikealta, on varamyymäläpäällikkö. Hiukan taaempana vaatetelineen edessä, toinen vasemmalta, on osastonhoitaja Riitta Sipponen Lahden Jalkarannasta, joka toimi ansiokkaasti kavalluksen paljastamiseksi.
Uskovainen varastonhoitaja saa paikan
Toinen ikävä epärehellisyystapaus sattui jo, kun olimme avaamassa Hakunilan myymälää pari vuotta aikaisemmin. Komisario Veli-Eino Nykänen Hyvinkään poliisista soitti minulle yllättäen ja kertoi että poliisi on havainnut epäilyttävää liikehdintää varastollamme, joka siihen aikaan sijaitsi Hyvinkään Kirjavatolpalla. Poliisi epäili, että silloinen varastomiehemme on perustanut sinne oman myymälän. Tiukkaamisen jälkeen varastomiehemme, nuori poika, tunnustikin myyneensä varastostamme käteisellä, ohi kirjanpidon ja ilman kuittia paikallisille romaniväestöön kuuluville henkilöille tavaraa. Aloin hakea Tarjoustaloon uutta varastonhoitajaa. Kerroin tapahtuneesta Tukkuportaan johtajalle Jorma Luoma-Aholle ja kysyin häneltä neuvoa, miten löytäisin varastoomme rehellisen varastonhoitajan. Luoma-Aholla oli heti vastaus valmiina: " Hae sinne joku uskovainen varastomies, eivät uskovaiset muuten kovin kummoisia työmiehiä ole, mutta ovat he kyllä rehellisiä."
Minä noudatin vanhemman ja kokeneemman kauppiaskollegan neuvoa. Parin päivän päästä Hyvinkään Sanomissa oli työpaikkailmoitus: " Varastonhoitaja saa paikan Tarjoustalon keskusvarastolla, mielellään uskovainen". Tämän jälkeen kauppiaspiireissä levisi huhu, että Tarjoustalon kauppias on tehnyt elämässään parannuksen.
Sain minä Jorma Luoma-Aholta toisenkin hyvän neuvon, miten löytää ahkeria ja pystyviä työntekijöitä yritykseen. Hän kertoi vievänsä kokelaan aina työhaastattelun jälkeen lounaalle. Hän tarkkailee aina, kuinka nopeasti tämä syö ruokansa. Se henkilö, joka syö nopeasti ruokansa on myös aikaansaava ja nopea työssään. Semmoinen henkilö, joka nauttii hitaasti ruokansa, on myös työssään hidas, oli Jorman arvio ja neuvo minulle.
En muista, kuinka tarkkaan seurasin Luoma-Ahon ohjeita myöhemmin työhön otossa. Saimme kuitenkin monta hyvää työntekijää Tarjoustalon palvelukseen aivan yrityksen alkuvuosina. Muutamat heistä ovat Tarjoustalon palveluksessa vielä tänäpäivänäkin, vaikka moni on jo jäänyt eläkkeelle. Jo vuonna 1981 Tarjoustaloon tuli myyjäksi Sinikka Jännetyinen, josta tuli luottohenkilömme ja yksi kantavista voimistamme. Hän oli myöhemmin myös hallituksemme jäsen. Hyvistä työntekijöistä ja hyvistä yhteistyökumppaneista saimme voimaa ja tukea silloinkin, kun uhkat ja paineet kohdistuivat meihin sekä yrityksemme ulko- että sisäpuolelta samanaikaisesti. Koska olimme Arjan kanssa päivät pitkät samassa työssä ja ratkoimme päivisin samoja ongelmia, et voinut välttyä siltä, että työasioista puhuttiin myös kotona työajan jälkeen, lasten kannalta liikaakin. Lapset olivat myös mukana mainoskuvissa, kuten oheisessa mainoksessa vuodelta 1983, siinä poseeraavat Jarkko ja Hannele.
Varastovalinta meni konkurssiin vuonna 1985
Yli 20 Varastovalinnan konkurssi tarjosi meille tilaisuuden laajentua kahteen uuteen myymälään, jotka siltä vapautuivat. Ostimme konkurssipesältä Hyvinkään Sillankorvankadun myymäläkiinteistön yli kolmella miljoonalla markalla. Myymälä oli pinta-alaltaan noin 1200 neliömetriä, viisi kertaa suurempi kuin ensimmäinen myymälämme. Niissä tiloissa, naapurikiinteistöön laajentuneena Tarjoustalo toimi vuoteen 2015 saakka. Tarjoustalo laajeni vuonna 1986 myös Itäkeskuksen kauppakeskukseen, vuokratiloihin, jotka vapautuivat silloin meille Varastovalinnalta. Edellisenä vuonna olimme jo perustaneet myymälän Espoon Keskukseen.
Keskusvarasto paloi vuonna 1986
Hyvinkään uusi myymälä oli avattu, samoin Itäkeskuksen myymälä, Hakunilan myymälä oli juuri muuttamassa suurempiin tiloihin Hakunilan uuteen kauppakeskukseen, kun Hyvinkään Martissa silloin sijainnut noin 600 neliön keskusvarastomme paloi. Syyksi todettiin sähkölaitevika.
Onni onnettomuudessa oli, että tekstiilit oli ehditty siirtää Hyvinkään myymälän yhteydessä olleeseen varastotilaan. Niiden nopea hankkiminen seuraavan talven myyntiin olisi ollut erittäin vaikeaa, ainakaan edulliseen hintaan. Kemikalituotteidenkin kauppa oli Tarjoustalolle jo tuolloin erittäin merkittävää ja ne olivat nopeakiertoisia. Jokaista myymälää piti täydentää keskusvarastosta monta kertaa viikossa. Ne olivat kuitenkin helpommin hankittavissa kuin sesonkiluonteiset tekstiilit. Keskusvaraston tuhoutuminen aiheutti valtavasti ylimääräistä työtä, varsinkin kun olimme juuri avaamassa ja tavaroittamassa Hakunilan uutta myymälää. Vakuutusyhtiölle piti osoittaa uskottavasti, kuinka paljon mitäkin tuotetta oli ollut palaneessa varastossa palohetkellä. Onneksi kemikalit eivät kokonaan palaneet, vaan sinne jäi puoliksi palaneita purkkeja, jotka voitiin vielä laskea. Osa tuotteista kärsi ainoastaan savuvahinkoja. Myös vakuutukset olivat kunnossa, ja pääsimme sopuun korvaussuumasta vakuutusyhtö Tapiolan kanssa.
Esa Siltala tuli jälleen apuun, jotta saimme Hakunilan myymälän avatuksi lähes aikataulun mukaan, noin kahden viikon kuluttua tulipalosta. Hän toimitti Hakunilaan kemikalituotteiden perusvaraston. Varaston yhteydessä toimi myös ATK-pohjainen varastokirjanpito, palkanlaskenta ja muut konttoritoimintomme. Ne ainoastaan vahingoittuivat, eivät tuhoutuneet kokonaan, siksi myös varastokirjanpidosta saatiin tietoja vahinkojen arvioimiseksi. Varastopalo oli ainoa kerta kun näin vanhempieni huolestuvan yritystoimintamme onnistumisesta. Vanhempani tulivat apuun tavaroittamaan Hakunilan uutta myymälää. Myös nuorempi veljeni Heimo Espoosta oli avussa, kun myymälän tavaroitettiin.
Löysimme Hyvinkäältä uudet tilat keskusvarastollemme. Varasto siirtyi Villatehtaan tiloihin Hyvinklään keskustaan. Villatehtaan tiloissa oli se hyvä puoli, että keskusvarastomme pystyi siellä vähitellen laajentumaan aina 4000 neliömetriin saakka, vaikka tilat muuten kyllä olivat epäkäytännölliset nykyaikaisille varastotyökoneille.
Vahvan markan aika
Seuraavat vuodet aina 1990 -luvun alun devalvaatioon saakka olivat korkeasuhdanteen aikaa, jolloin työvoimasta ja liikehuoneistoista oli pula. Onneksi emme ryhtymeet rakentamaan silloin omia myymälähuoneistoja, vaan laajensimme vuokrahuoneistoihin, vaikka vuokrataso olikin korkea. Perustimme myymälän Riihimäelle ja Järvenpäähän, sekä laajensimme myymäläämme Espoossa ja Itäkeskuksessa. Hyvinkään Tarjoustalo Ky muuttui Tarjoustalo Oy : ksi vuonna 1986. Oli onni, että laajentumistahtimme pysyi kohtuullisena noina vuosina, koska yhtiömme likviditeettiasema ja omavaraisuus paranivat tämän ansiosta koko ajan. Emme tarvinneet lainkaan valuuttalainaa, joka koitui myöhemmin monen yrityksen kohtaloksi, kun markka devalvoitiin. Työvoiman saatavuus oli todellinen ongelma yrityksellemme. Jopa kesä-apulaiset jättivät usein saapumatta työpaikalle, vaikka heidän kanssaan oli sovittu työn aloittamisesta. Pahinta oli, että he eivät edes ilmoittaneet, että olivat saaneet kaksi tai kolme kesätyöpaikkaa, joista sitten olivat valinneet yhden, joka ei ollut Tarjoustalo.
Hyvän likviditeettiasemamme turvin pystyimme kohtaamaan tulevan syvän laman, joka tuli karsimaan Suomesta 60000 yritystä, joista osa oli elinkelpoisiakin. En uskonut silloin vahvan markan politiikan realistisuuteen, myöhemmin huomasin olleeni oikeassa. Onneksi emme uskoneet myöskään poliitikkoja, jotka vannoivat markan säilyvän vahvana, devalvaatiota ei heidän mukaansa tultaisi tekemään muuten kuin ministeri Iiro Viinasen kuolleen ruumiin yli. Moni kunnon yrittäjä, joka uskoi tähän ja laajensi yritystään valuuttaluoton turvin, menetti koko elämäntyönsä, omat ja sukulaistensa rahat, jopa koko elämänsä seuraavan vuosikymmenen lamassa. Minä koen erityisen pahana sen, että ministeri Suvi Anne Siimes myi 31.3. 2000 ne 12.2 miljardin saatavat, joita Suomen valtiolla ja Arsenalilla oli 76.000 suomalaiselta ainoastaan 0,6 miljardilla eurolla ulkomaalaisten omistamalle perintäfirmalle, Aktiv Hansa Oy :lle. Ministeri Siimes ei halunnut antaa velallisille edes osaa veloista anteeksi, vaan myi mieluummin pilkkahinnalla Aktiv Hansalle kymmeniä tuhansia Suomen kansalaisia elinikäiseen velkavankeuteen. Tästä voi oppia sen, että yrittäjän ei pidä luottaa liiaksi poliitikoihin eikä pankkeihin.
Pick Agency perustetaan
Muutamalla kauppiaskollegallani oli ollut yhteinen maahantuontiyritys jo 1980 -luvun alkupuolella. Yrityksen nimi oli ollut Pick-Up Textile OyLtd. Yhtiön toimitusjohtajana oli toiminut edellä mainittu Pertti Kemppainen. Yhtö oli kuitenkin joutunut likviditeettiongelmiin ylisuurten varastojensa takia. Yhtiö oli siksi lopettanut toimintansa.
Vuonna 1990 päätimme muutamien muiden kauppiaiden kanssa aloittaa yhteisen maahantuonnin uudelleen. Yhteisostoilla säästäisimme rahtikuluissa ja pääsisimme suurempiin ostoeriin, mikä varsinkin Kauko-Idän tuonnissa oli osoittautunut tärkeäksi. Kukin kauppias erikseen oli todennut ostovolyyminsä Kauko-Idän tuontiin liian pieneksi, mutta yhdessä olisimme riittävän suuri toimija myös siellä. Päätimme ottaa opiksi Pick-Up Textile OyLtd :n tekemistä virheistä, niistä joiden vuoksi se oli kaatunut. Päätimme, että perustettava yhtiö, Pick Agency Oy Ltd, toisi ainoastaan maahan tavaraa, mutta ei lainkaan varastoisi niitä. Perustettavaan yhtiöön lähtivät mukaan seuraavat kauppiaat ja kauppaketjut:Tarjoustalo, Veljekset Keskinen (Matti Keskinen), Löytö-Tex (Tapio Perkiö), Vapaavalinta (Juha Malminen), Makasiini (Jaakko Nokso-Koivisto), Maksi-Makasiini (Seppo Saastamoinen), Ale-Makasiini (Matti Riikonen), Savo-Karjalan Tavara-Aitta (Veijo Sykkö), Savonlinnan Varastovalinta (Keijo Karlsson) sekä Tampereen Säästö-Tex (Matti ja Hannu Vuokila). Ennakkotilauksena tilatut tavarat toimitettaisiin satamasta suoraan osakkaiden varastoihin. Jokainen tuontierä tulee kokonaisuudessaan kunkin osakkaan omalla vastuulla, ei Pick Agencyn vastuulla. Näin toimien ei Pick Agency Oy Ltd :lle voi tulla ylivarastoa. Kukaan osakas ei myöskään ottaisi vastuuta toisten osakkaiden veloista. Monta vuotta myöhemmin Pick Import Oy Ltd :n osakkaiksi tuli Tokmanni (Kyösti Kakkonen), kun Kakkosen veljekset olivat ostaneet Veijo Sykön ulos Savo-Karjalan Tavara-Aitasta sekä Keijo Karlssonin Savonlinnan Varastovalinnasta. Vielä myöhemmin mukaan tulivat RobinHood (Jukka Saastamoinen) ja SäästöPörssi (Tapio Halme).
Pari ensimmäistä vuotta hallituksen puheenjohtajana toimi Matti Keskinen (Vesa Keskisen isä). Sen jälkeen minä toimin lähes kymmenen vuoden ajan Pick Agency OyLtd :n ja Pick Import Finland OyLtd :n puheenjohtajana. Yhtiön nimi muutettiin muutaman vuoden kuluttua Pick Import Finland Oy Ltd :ksi, koska agency -nimen luultiin tarkoittavan, että olemme agentuuriliike eikä maahantuontiliike. Pick-Import Finland OyLtd :n volyymi oli suurimmillaan 2000 -luvun alussa, jolloin ryhmään kuuluvien osakkaiden myymälämäärä oli 128 ja niiden liikevaihto 630 miljoonaa euroa. Pick Importista kehittyi varteenotettava kilpailija perinteisille tukkuliikkeille. Samalla se koulutti osakaskauppiaita ulkomaantuontiin ja perehdytti meitä sen moniin nikseihin.
Tietojärjestelmistä Tarjoustalon vahvuus
Jo vuonna 1986 Tarjoustalon keskusvarastolla oli otettu käyttöön ATK -järjestelmään perustuva varastokirjanpito. Halusin, että olen tietoinen varastotilanteesta koko ajan ja pystyn siten huolehtimaan varaston riittävästä kiertonopeudesta. Tämä taas oli edellytys sille, että Tarjoustalon likviditeetti pystyttiin pitämään hyvänä. Tietokone tuhoutui, mutta varastolistat säilyivät. Tulipalon jälkeen hankittiin ICL :n kassajärjestelmä ja keskustietokone, samantapaiset kuin Halpa-Hallissa oli ollut muutamaa vuotta aikaisemmin. ICL :n ketjunojhjaus oli ollut Anttilan tavarataloissa ehkä ensimmäisenä Suomessa, myös Tarjoustaloon alettiin räätälöidä MKA -datan kanssa yhteistyössä ketjunhallintaa helpottavaa tietojärjestelmää. Tietojärjestelmän kehittäminen oli erittäin kallista. Varaston kiertonopeutta parantamalla saimme varat tähän kalliiseen investointiin. Hyvinkääläinen Perel Oy toimi yhteistyökumppaninamme kehittäessämme keskusvarastollemme tavaran vastaanottoa ja keräilyä helpottavan järjestelmän, joka perustui viivakoodilukijoiden käyttöön.
Kymmenessä vuodessa, tulipalon jälkeen, ATK -järjestelmämme oli jo niin pitkällä, että suurin osa myymälöihin menevästä tavarasta tilattiin myymälöihin automaattisesti, ilman että kenenkään myyjän tarvitsi tehdä tilausta. Automaattitilaukset huolehtivat myymälöiden täydennystilauksista, jolloin myymälähenkilökunta sai keskittyä myyntityöhön ja myymälöiden siistimiseen. ATK -järjestelmän räätälöiminen vaati myös yrityksen johdolta paljon paneutumista. Työ kuitenkin palkitsi, kun se helpotti ketjunhallintaa. Järjestelmästä saatiin jopa automaattisia ostoehdotuksia sisäänostajille. Tarjoustalo oli pidemmällä ketjunohjauksen automatisoinnissa 1990 -luvulla kuin S - ryhmä, Tradeka tai Kesko ehkä Anttilaa lukuunottamatta. Tuotehyllyt suunniteltiin erityisellä hyllynsuunnitteluohjelmalla. Hyllyistä piirrettiin ohjelman avulla kuvat, joita myymälöissä tuli noudattaa. Tuotemäärät ja niiden sijainti oli mitoitettu hyllyyn niiden menekin mukaisessa suhteessa. Tämä kaikki paransi varaston kiertoa ja vähensi tavarapuutteita.
Tarjoustalo Suomen edullisin
Kuluttajavirasto vertaili vuonna 1991 henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvien tuotteiden hintoja koko Suomessa. Tarjoustalo sai paljon positiivista julkisuutta ja tehokasta ilmaismainontaa lehdistössä ja TV :ssä, kun osoittauduimme koko Suomen edullisimmaksi ostospaikaksi näille tuotteille. Myynti vauhdittui välittömästi, ja positiivinen vaikutus kaupankäyntiimme oli pitkäkestoinen. Ostoskorivertailu oli tehty 137 liikkeessä eri puolilla Suomea. Tarjoustalon myymälöistä mukana oli ollut Itäkeskuksen myymälä. Positiivinen edullisuusmielikuva hyödytti kaikkia Tarjoustalon myymälöitä. Kuluttajaviraston vertailu oli vaikutukseltaan positiivisempi kuin mikään maksetuista mainos- kampanjoistamme.
Keskusvarasto rakennetaan Hyvinkään Hakakallioon
Villatehtaalla alkoivat tilat käydä ahtaiksi. Ne olivat myös epäkäytännölliset ja sokkeloiset, mikä esti koneiden tehokkaan käyttämisen. Siksi päätimme rakentaa uuden varaston Hakakallioon. Alkanut laskusuhdanne alensi rakentamiskustannuksia. Niinpä urakkakilpailun voittanut Rakennusyhtiö Haka rakensi keskusvarastomme varsin edullisesti ja hyvin. Varasto valmistui vuonna 1993. Haka meni konkurssiin jo vuoden kuluttua varaston valmistumisesta, mutta en usko, että tämän urakan tulos olisi paljonkaan asiaan vaikuttanut.
"Tarjoustalo on Suomen paras yritys"
Talouselämä -lehti tutkii vuosittain Suomen suurimpien yritysten tilinpäätöstietoja ja antaa niiden perusteella yrityksille kouluarvosanoja. Vuonna 1993 Tarjoustalo sai ainoana yrityksenä Suomessa Talouselämä -lehdeltä täyden kympin arvosanakseen. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki Suomen 500 suurinta yritystä. Yhteiskunta oli vajoamassa lamaan vuonna 1992. Halpakauppa selvisi lamassa paremmin kuin moni muu yritys. Moni halpakauppakin oli kyllä silloin pahoissa vaikeuksissa ja lopetti toimintansa, mikäli oli velkaantunut jo ennen lamaa. Tarjoustalo sai Talouselämä -lehden arvosteluissa täyden kympin monena muunakin vuotena. Kympin yritysten määrä kuitenkin kasvoi, kun lama vuosikymmenen lopulla alkoi helpottaa.
Lama vapautti liikehuoneistoja
Liikehuoneistoja alkoi vapautua, kun monet kauppaliikkeet joutuivat vaikeuksiin ja lopettivat toimintansa. Keräilytalo lopetti toimintansa Keravalla, mikä mahdollisti Tarjoustalon avaamisen siellä vuonna 1992. Lahden Renkomäessä avasimme suuren myymälän (3000 m2) vuonna 1993 ja Helsingin Kampissa Graniittitalon myymälän vuonna 1994. Samana vuonna avasimme myymälän myös Mannerheimintiellä Stockmannia vastapäätä. Vantaan Myyrmannissa avasimme uuden myymälän vuonna 1994. Vantaan Tikkurilassa ja Helsingin Kaisaniemessä avasimme myymälät vuonna 1996. Myös nämä myymälät olivat jo yli 2000 m2 :n kokoisia. Hämeenlinnan keskustassa vapautui 2300 m2 :n tilat, joissa avasimme myymälän vuonna 1997. Samana vuonna avasimme myymälän myös Malmilla. Espoon Suomenojalla avasimme 4300 m2 :n myymälän vuonna 1998 ja seuraavana vuonna 2500 m2 :n myymälän Lahden Launeella. Hyvinkään myymälän pinta-ala lähes kolminkertaistui, kun ostimme Renlundin rautakaupan tilat naapurikiinteistöstämme. Renlundin rautakauppa kuului E-Osuusliikkeelle. Se lopetti toimintansa osuusliikkeen ajauduttua vaikeuksiin. Vuonna 2000 Tarjoustalo Oy :n kokonaismyynti ylitti jo 500 miljoonan markan rajan, ketju oli liikevaihdoltaan Suomen yrityksistä sijalla 380. Talouselämä -lehden vuosittaisissa yritysanalyysissä arvosana oli pysynyt koko ajan täytenä kymppinä. Yrityksessä työskenteli noin 450 henkilöä.
Pick Import Finland OyLtd :n osakkaiden yhteistyö
Pick Import oli jäsenilleen erittäin hyvä hankintakanava ulkomaan tuonnin osalta. Siinä yhteistyö toimi varsin hyvin Pick Importin alkuperäinen ajatus oli tehdä yhteisostoja myös kotimaisilta tavarantoimittajilta. Siinä ei kuitenkaan onnistuttu, useista yrityksistä huolimatta. Kaikki osakkaat eivät myöskään olleet kovin innokkaita tekemään hankintojaan Pick Importin kautta, koska Pick Import noudatti niitä samoja maksuehtoja, joita se itse joutui hyväksymään hankkiessaan tavaraa ulkomailta. Muutamat kotimaiset tukkuliikkeet kilpailivat asiakkaista tarjoamalla näille pitkiä maksuaikoja, tämä houkutti myös muutamia Pick Importin osakkaita. Joillekin osakkaalle pitkät maksuajat ja tukkuliikkeen tarjoamat varastointipalvelut käänsivät hankintapäätökset useimmiten tukkuliikkeelle, vaikka Pick Importin hinnat olisivat olleet hiukan edullisempia. Pick Importin johtava periaate oli kuitenkin: vapaa kilpailu tukkuliikkeiden kanssa, eikä mitään ostopakkoa osakkaille. Tässä kilpailussa Pick Import selvisi hyvin. Sitä todisti 12 osakaskauppiaan varsin hyvä myynnin kehitys. Niiden yhteinen liikevaihto vuonna 2002 oli 629 miljoonaa euroa.
Useamman kerran käytiin osakkaiden välisiä keskusteluja siitä, mitä etuja saataisiin, mikäli Pick Importin osakaskauppiaat voisivat tiivistää yhteistyötään. Muutamat osakkaat, minä mukaan lukien, haaveilivat yhteismarkkinoinnista, yhteishinnoittelusta, yhtenäisyyden mukanaan tuomasta neuvotteluvoiman kasvusta, yhteisvarastoinnista, yhteisestä tietojärjestelmästä ja niiden tuomista säästöistä. Kaikki nämä tavoitteet tyssäsivät kuitenkin siihen, että osakkaat olivat itsenäisiä ja varoivat myös toisiaan. Oli myös jäsenten välisiä kiistoja myyntialueiden rajoista ja myymäläpaikoista. Jäsenten väliset kiistat alkoivat vähitellen lisääntyä, kun monella kauppiaalla oli halu kasvattaa myymäläverkkoaan. Kuitenkaan Suomesta ei enää löytynyt vapaita kaupunkeja joissa ei jo ollut joku Pick Importin jäsen harjoittamassa kauppaa.
Markantalo 2000 - 2006
Vuonna 2000 Tarjoustalo-Yhtiöt Oy meni osakkaaksi 20 % osuudella kodintekniikkaa myyvään kauppaketjuun, Markantaloon. Myöhemmissä optiojärjestelyissä osuutemme aleni 18,5 % :iin. Yhtiö olialoittanut toimintansa vuonna 1976 Mikko Liettilän perustamana. Liettilä oli myynyt Markantalon vuonna 1986 Eino ja Martti Kaartiselle sekä Erkki Tuoviselle, jotka jäivät vuonna 2000 yhtiöön mukaan pienillä osuuksilla. Yhtiön suurimmaksi omistajaksi tuli vuoden 2000 yritysostossa pääomasijoittaja Helmet Capital. Suurella osuudella yhtiön osakkaaksi tuli myös Carel Capital Oy pääosakkaanaan Tuomo Räsänen. Yhtiön toimitusjohtajaksi tuli Seppo Kokkola, joka oli Carel Capitalin vähemmistöosakas, hallituksen puheenjohtajana toimi Heikki Koivisto Helmet Capitalista.
Minulla oli onni ja ilo toimia hallituksen jäsenenä yhtiössä, jolla oli todella ammattitaitoinen toimitusjohtaja, Seppo Kokkola. Markantalo oli aluksi yksi Tekniset -ketjun osakas, joka toimi ainoastaan pääkaupunkiseudulla. Yhtiö erosi Tekniset -ketjusta ja muutamassa vuodessa se kasvoi valtakunnalliseksi ketjuksi, jolla oli 21 myymälää ja 170 työntekijää. Vuotuinen liikevaihto oli vuonna 1975 yhteensä 76 miljoonaa euroa. Yhtiö oli hyvin kannattava kun Gigantti osti sen vuonna 1976. Kauppahinta oli julkinen, 46 miljoonaa euroa.
Seppo Kokkola
Markantalo ei kuitenkaan voinut hyvin Gigantin komennossa. Yrityskulttuuri muutettiin uuden omistajan yrityskulttuuriksi. Parhaat työntekijät lähtivät pois yrityksen palveluksesta, kun toimitusjohtaja Seppo Kokkola jätti yhtiön muutaman vuoden kuluttua. Silloin yhtiön kannattavuus romahti. Gigantin toimitusjohtaja Irmeli Rytkönen valitti Kauppalehdessä, että Gigantti oli maksanut Markantalosta aivan liikaa. "Morsian oli puettu liian kauniiksi". Vuonna 2009 Markantalo lopetettiin kannattamattomana. Joku koiranleuka vastasi Irmeli Rytköselle lehden yleisöpalstalle Gigantin omalla sloganilla: "On se vain tyhmää maksaa liikaa".
Arto Merisalo
Arto Merisalo lähestyi minua ensimmäisen kerran, kun hän tarjosi meille vuokrattavaksi tai ostettavaksi Elannolta tyhjentynyttä 2200 m2 :n liiketilaa Tikkurilan keskustasta vuonna 1996. Hän toimi välittäjänä myös, kun vuokrasimme Suomenojan myymälän vuonna 1998, Launeen myymälän vuonna 1999, ostimme ja rakensimme Riihimäen Mattilan myymälän vuonna 2000, vuokrasimme Vantaan Tammiston sekä Orimattilan myymälät vuonna 2002 ja ostimme Klaukkalan myymälän Arsenalilta samana vuonna, hän välitti meille myös Mankkaan myymälän vuokratilat vuonna 2003.
Arto Merisalo on nopealiikkeinen kauppamies, hyvä seuramies, jolla on erinomainen muisti. Hän on matkustanut Suomen ristiin rastiin ja hän muistaa ulkoa kaikki Suomen liikekiinteistöt. Vaikutti siltä, että hänellä oli paljon tuttuja sekä liikemiesten että poliitikkojen parissa.Hänen firmansa nimi vaihtui välillä, aluksi se oli Kanrak Oy, myöhemmin Nova Group Oy. Yhteistä molemmille firmoille oli, että molemmissa niissä Arton Merisalon työtovereilla oli, kuten hänellä itselläänkin, uskovainen tausta. Hän itse katsoo olevansa mieleltään ja identiteetiltään pohjalainen, vaikka hänen synnyinkuntansa on Ruovesi.
Merisalo välitti Tarjoustalolle ja myöhemmin Tarjousmaxille useita liikekiinteistöjä: Riihimäen, Tikkurilan, Hämeenlinnan, Klaukkalan, Hollolan, Lahden, Orimattilan, Tuusulan, Maskun ja Järvenpään myymälät. Osa kiinteistöistä tuli käyttöömme vuokrasopimuksilla ja toiset ostimme.
Tuusulan myymälän rakensimme Juhani Sjöblomilta ostamallemme tontille, jossa oli huonokuntoisia myymälärakennuksia. Rakennuksissa oli vuokralaisina käytettyjen autojen kauppiaita, korjaajia sekä eräs naisten jalkineiden maahantuoja. Maahantuoja oli talousvaikeuksissa ja eikä pystynyt maksamaan vuokriansa. Lopulta vuokran maksu onnistui niin, että neliövuokraksi sovittiin yksi pari jalkineita kuukaudessa. Tarjoustaloon tuli myyntiin naisten portugalilaisia nahkanilkkureita ja -saappaita lähes 10.000 paria. Vähittäismyyntihinta oli 5 - 10 € /pari. Kengät menivät muuten hyvin kaupaksi, ainut ongelma oli, että kokolajilelmassa oli liikaa pieniä kokoja 36, 37 ja 38.
Tarjousmaxi perustetaan
Pick Import Finland OyLtd :n osakkaista ainoastaan osa oli halukkaita tiivistämään yhteistyötään, ja kasvumahdollisuudet "omalla alueella" alkoivat käydä vähäisiksi. Lainsäädännöllä alettiin rajoittaa halpakauppojen levittäytymistä kaupunkien reuna-alueille 1990 -luvun lopulla. Uusilla kaavamääräyksillä haluttiin varata kaupunkien edulliset reuna-alueet "tilaa vievälle kaupalle", joihin Tarjoustalon kaltaisia "laajan valikoiman" halpakauppoja ei aina luettu kuuluviksi. Kaavamääräyksillä haluttiin pakottaa halpakaupat kaupunkien ydinkeskustoihin, joissa vuokrataso oli korkea ja suuria liikehuoneistoja oli vähän vapaina, kun pahin lamakausi alkoi olla ohi. Tällainen halpakauppojen ahdisteleminen uusilla kaavamääräyksillä oli varmaankin sekä Keskon että S -ryhmän mieleen, jotka olivat päässeet duopoliasemaan Suomen elintarvikemarkkinoilla, sen jälkeen kun T -kaupat ja E -kaupat olivat kaatuneet 1990 -luvun alun lamassa. Elintarvikeduopolin molemmilla osapuolilla oli hyvät suhteet Suomen poliittuisiin puolueisiin ja päättäjiin sekä valtiollisella että kunnallisella tasolla. Niiden lobbausmahdollisuudet lain laatijoihin olivat siten hyvät.
Poliittiset päättäjät ovatkin usein kaavoituksella suosineet Prismojen ja Citymarketien levittäytymistä kaupunkien ja maalaiskuntien parhaille kauppapaikoille. Suomen uudet kauppakeskukset on yleensä rakennettu näiden kahden suuren kaupan toimijan ympärille. Näin lukuisten uusien kauppakeskusten luovan tulevaisuudessa yhä kovenevan haasteen perinteiselle halpakaupalle. Uudet kauppakeskukset saattoivat kilpailla päivittäiskaupan tuomilla asiakasvirroilla yhdistettynä ulkomaisten myymäläketjujen tuomaan monipuoliseen tarjontaan. Uusien kaavamääräysten tulkinta vaihteli kunnittain, tulkinta oli yleensä sitä väljempää mitä etäämmällä oltiin pääkaupungista tai mitä pienempi kunta tai kaupunki oli kysymyksessä. Yhteiskuntarakenteen ohjaaminen kaavoituksen keinoin on mielestäni tärkeää. Se olisi kuitenkin onnistunut entiseen tapaan, kun nimenomaan päivittäistavarakaupan sijoittumista olisi ohjattu kaavoituksen avulla, sillä suurimmat asiakasvirrat kulkevat sinne, missä voi tehdä ruokaostoksia. Katsoin, että kiristyvä kilpailu vaatii Pick Importin osakkaiden tiivistyvää ja valtakunnallista yhteistyötä. Valtakunnalliseen ketjuuntumiseen olivat menossa myös Citymarketit ja Prismat.
Muuttuneessa kilpailutilanteessa pidimme maaliskuussa 2003 palaverin, jossa olivat mukana minun lisäkseni Pick Importin jäsenet Seppo ja Jukka Saastamoinen. Totesimme, että kaikki kolme ketjua olivat hyvin hoidettuja ja kannattavia. Ketjut olivat erilaisia, mutta niillä kaikilla oli omat vahvuutensa. Jos toimimme viisaasti, niin yhteistyöstä on saatavissa etuja jokaiselle. Yksi plus kaksi ei olekaan silloin kolme, vaan summa voi olla neljä tai viisi. Laadimme aiesopimuksen tiivistyvästä yhteistyöstä maaliskuussa 2003. Sopimus johti kesäkuussa Tarjousmaxi Oy :n perustamiseen, jonka varsinaisiksi osakkaiksi tulivat Tarjoustalo Oy ja Suomen RH -Yhtiö Oy, kumpikin omisti 50 % osuuden uudesta yhtiöstä. Jukka Saastamoinen Oy jäi ulkojäseneksi, mutta sen ostot tulisi jatkossa hoitamaan pääasiassa Tarjousmaxi Oy, sillä Seppo Saastamoinen oli myös Jukka Saastamoinen Oy :n merkittävä osakas. Tarjoustalo Oy ja Suomen RH - Yhtiö Oy myivät perustettavalle Tarjousmaxi Oy :lle liiketoimintansa. Koska Tarjoustalo oli kooltaan suurempi kuin Kainuussa ja Savossa toimintaa harjouttanut RH -yhtiöiden omistama Maxi-Maksaiini -ketju, Tarjoustalo Oy sai rahallisesti suuremman korvauksen myymästään liiketoiminnasta kuin Suomen RH -Yhtiö Oy.
Tarjousmaxi Oy pääsi nopeasti hyödyntämään monia avautuneita uusia mahdollisuuksia. Minä aloitin sen toimitusjohtana, Seppo Saastamoinen ryhtyi hallituksen puheenjohtajaksi. Hallituksen muina jäseninä aloittivat varatoimitusjohtaja Matti Korolainen, kaupallinen johtaja Arja Hautanen sekä varatuomari Heikki Wejberg. Tarjoustalossa kehitetty tietojärjestelmä levitettiin sekä Maxi-Makasiini- että Robin Hood -myymälöihin. Ostoehdot paranivat ostojen keskittämisen kautta. Logistiikka yhtenäistyi, kun Hyvinkäällä sijainnut Tarjoustalon keskusvarasto pystyi laajennuttuaan palvelemaan Tarjoustalon 26 myymälän lisäksi myös kahdeksaa Maxi-Makasiini -myymälää sekä kahta Maxi -Kodintukkumyymälää. Tarjoustalolla oli perinteisesti vahvat tekstiili- ja kemikaliosastot, Maxi -myymälöillä ja RobinHoodeilla oli puolestaan vahvat työkalu-, kodinkone, vapaa-ajan- ja elintarvikeosastot. Tarjousmaxi Oy :n henkilökuntamäärä nousi nopeasti noin 1000 työntekijään ja sen liikevaihto nousi 190 miljoonaan euroon. Myös tulos kehittyi hyvin, liikevoitto oli helmikuussa 2005 alkaneena tilivuotena, kaikkien poistojen jälkeen, jo lähes 15 miljoonaa euroa. Tarjousmaxi Oy vastasi yhdessä RobinHood -ketjun kanssa yli puolesta Pick Import Finland Oy Ltd kokonaisostoista. Myös Robin Hoodin myynti ja tulos kehittyivät hyvin.
Tokmanni ostaa Vapaa Valinnan
TarjousMaxin perustaminen oli lähtölaukaus Pick Import Finland Oy Ltd :n osakaskauppiaiden tiiviimmälle yhteen liittymiselle. Se lisäsi paineita muille Pick Importin osakaskauppiaille jo siksi, että Tarjousmaxin ja RobinHoodin yhteinen painoarvo PickImportin sisällä nousi kovin hallitsevaksi. Niinpä jo seuraavana vuonna, lokakuussa 2004 ilmoitettiin, että pääomasijoitusyhtiö CapMan Oy oli ryhtynyt Tokmanni Oy :n enemmistöosakkaaksi ja samalla Tokmanni Oy oli ostanut Vapaa Valinta -ketjun koko osakekannan. CapMan Oy oli pääomasijoittajana kiinnostunut Suomen halpakauppasektorista ja samalla Pick Importin osakkaista. CapManin tavoitteena oli luoda Suomeen valtakunnallinen halpakauppaketju. Tokmanni Oy .n myymälät sijaitsivat Pohjois-Karjalassa ja Savossa, Vapaa Valinnan myymälät puolestaan sijaitsivat Pirkanmaalla, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.
Tokmannin ja Vapaavalinnan myymälöitä oli lukumääräisesti enemmän kuin Tarjoustaloja ja Maxi -myymälöitä, mutta koska meidän myymälämme olivat kooltaan suurempia, oli Tarjousmaxi liikevaihdoltaan suurempi kuin Tokmanni. Kun Tarjousmaxi Oy :n liikevaihto vuonna 2005 oli noin 190 ja liikevoitto 15 miljoonaa euroa, oli Tokmanni Oy :n liikevaihto vastaavana tilikautena vajaa 170 ja liikevoitto noin 10 miljoonaa euroa. Kun "ulkojäsenemme" RobinHoodin luvut otetaan mukaan laskelmiimme, voi sanoa, että konsernimme oli puolet suurempi ja kaksi kertaa niin kannattava kuin Vapaa Valinnalla vahvistettu Tokmanni Oy vuonna 2005, jolloin se kiinnostui tekemään ostotarjouksen Tarjousmaxi Oy :n koko osakekannasta ja samalla kaikista RobinHoodin liiketoiminnoista.
Meidän kannaltamme tilanne oli siinä mielessä kiitollinen, että myös Industri Kapital oli ja aikaisemmin ilmaissut meille halukkuutensa yhteistyöhön. Se oli halukas ostamaan sekä Tarjousmaxi Oy :n että RobinHoodin. Industri Kapital omisti jo silloin Norjassa halpamyymäläketjun ja sen lisäksi Suomessa enemmistöosuuden Euromarketeista, Sivoista ja ja Valintataloista. Tarjousmaxi Oy ja RobinHood -ketju olisivat jo silloin sopineet myös Industri Kapitalin suunnittelemaan kokonaisuuteen. Mikäli Industri Kapital olisi ostanut Tarjousmaxin ja RobinHoodin, se olisi yhdistänyt toimintamme Euromarket -ketjun kanssa ja laajentanut toimintamme kattamaan koko Suomen. Capman oli tietoinen Industri Kapitalin suunnitelmasta ja koki sen uhkaksi omille suunnitelmilleen tehdä Tokmannista valtakunnallinen halpakauppaketju Suomeen.
Olin yhteydessä Kyösti Kakkoseen ja ehdotin hänelle neuvottelujen aloittamista siitä, että Tarjousmaxi ja Tokmanni yhdistäisivät voimansa. Ilmaisin hänelle, että olemme halukkaat luopumaan omistusosuudestamme Tarjousmaxissa. Neuvottelut Tarjousmaxin yhdistämiseksi Tokmanniin käynnistyivät nopeasti. Neuvottelut käytiin CapManin tiloissa Helsingissä. Pääsimme myyntitilanteessa itsellemme edulliseen neuvotteluasemaan, kun saimme samanaikaisesti neuvotella kahden potentiaalisen ostajakandidaatin kanssa. Tarjousmaxi oli nyt morsian, jolla oli kaksi innokasta kosijaa: CapMan ja Industri Kapital. CapManin ja Tokmannin puolelta neuvotteluihin osallistuivat Jan Mattlin ja Jukka Järvelä. Industri Kapitalin puolesta neuvotteluja kanssani kävi Michael Rosenlew.
Tokmanni ostaa Tarjousmaxin ja RobinHoodin
CapManin tuleminen mukaan jalostamaan suomalaista halpakauppaa oli monelle Pick Import Oy Ltd :n osakkaalle tervetullut uutinen, niin myös minulle. Tarvittiin vahva pääomasijoittaja, jolla on rahkeet koota yhteen Pick Importin osakkaana toimivat halpakauppaketjut, jotka olivat tulleet kypsään kehitysvaiheeseen yhteistyössään. Ilman omistuksellisia uudelleenjärjestelyjä ei näyttänyt olevan mahdollisuuksia kehittää Pick Import Oy Ltd :n toimintaa eikä parantaa osakkaiden kilpailukykyä entisestään. Osa Pick Import Oy Ltd :n osakasyrittäjistä oli jo tullut halukkaaksi luopumaan omistuksestaan, osalla sen sijaan oli vielä intoa ja energiaa jatkaa vähittäiskaupan alalla.
Olimme käyneet perheessämme jo keskustelut omista tavoitteistamme. Emme vaimoni kanssa oikeastaan edes halunneet, että lapsemme olisivat jatkaneet Tarjousmaxi Oy :n vetäjinä niin intensiivisesti ja niin kokonaisvaltaisesti kuin me itse olimme tehneet. Tarjousmaxi Oy :n kokoluokassa ei kuitenkaan ole välimuotoa, yrityksessä joko ollaan täysillä tai sitten on hyvä jäädä siitä sivuun kokonaan. Halusimme myös hyödyntää mainion tilaisuuden rahastaa elämäntyömme ja hajasijoittaa varamme turvallisiin kohteisiin, vaikka tuotto sen takia hiukan vähenisikin. Yhtiökumppanimme Seppo ja Elisa Saastamoinen olivat innokkaita jatkamaan Tokmanni Oy :n osakkaina. Sekä Capman Oy että Kyösti Kakkonen pitivät tätä asiaa erittäin suotavana. Arja ja minä olimme valmiit luopumaan koko omistuksestamme Tarjousmaxi Oy :ssä. Myös Jukka Saastamoinen oli halukas myymään RobinHoodien liiketoiminnat kokonaisuudessaan. Pystyimme kaikki pääsemään omiin tavoitteisiimme.
Kaupantekotilaisuus oli meille kaikille mielyttävä kokemus. Perheellemme jäi edelleen omistukseen Tarjoustalo-Yhtiöt Oy, joka omistaa edelleen monta liikekiinteistöä, joissa Tarjoustalo -myymälät toimivat vuokralaisina. Tarjoustalo-Yhtiöt toimii nykyisinkin perheyhtiönämme, jonka hallituksessa ovat minun lisäkseni Arja, Hannele ja Jarkko. Olimme tyytyväisiä Tarjousmaxi Oy :stä saamaamme kauppahintaan. Ehkä hintaan vaikutti nostavasti, paitsi otollinen ajankohta, myös se, että CapMan joutui käymään Tarjousmaxi Oy :n ja RobinHoodin ostamisesta tiukan hintakilpailun ennen kauppasopimuksen syntymistä.
Tarjoustalo - Yhtiöt Oy on konsernin emoyhtiö, joka muutti nimensä kuitenkin Suomen Kauppayhtiöt Oy :ksi, jotta ei tulisi sekaannuksia niiden myymälöiden kanssa, jotka siirtyivät Tokmanni Oy :n omistukseen. Vaimoni toimii yhtiön hallituksen puheenjohtajana, minä toimitusjohtajana, poika Jarkko on suorittanut Aalto -yliopistossa sijoittajatutkinnon APV 2 ja vastaa sijoitusasioista, tytär Hannele toimii hallintopäällikkönä ja suorittaa työn ohessa kaupallisia jatko-opintoja Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa,
Kuva kauppakirjan allekirjoitustilaisuiudesta 16.12.2005, jolloin Tokmanni Oy osti Tarjousmaxi Oy :n koko osakekannan ja RobinHood myymäläketjun liiketoiminnot. Yläkuvassa henkilöt vasemmalta lukien: Jukka Saastamoinen, Kyösti Kakkonen, Arja Hautanen, Kari Hautanen, Jan Mattlin (CapMan), Tuomo Raasio (CapMan), Elisa Saastamoinen, Seppo Saastamoinen ja Jukka Järvelä (CapMan).
Tarjoustalon nimi jää historiaan vuonna 2015
Kasvaneella Tokmanni -konsernilla oli pitkään epätietoisuus siitä, mikä tai mitkä konsernin lukuisista brändeistä tulisivat säilymään ja mitkä brändit tulisivat katoamaan. Vaihtoehtoja olivat Tokmannin lisäksi Tarjoustalo, VapaaValinta, Robinhood, Maksi Makasiini, Säästöpörssi ja Säästökuoppa. Tarjoustalo ja Robinhood olivat pitkään vahvoilla konsernin aputoiminimiksi, joilla vähittäiskauppaa olisi harjoitettu. Tokmanni sekoitettiin varsinkin Etelä-Suomessa yleensä kansanomaiseksi nimeksi Stockmannille, muuten Tokmannia ei tunnettu täällä kovin hyvin kaupallisena toimijana.
Tokmanni -nimellä on kuitenkin etunaan se, että se on nimenä vähemmän suomalainen kuin nimi "Tarjoustalo". Ruotsalaiset omistajat arvostavat todennäköisesti sitä, että nimi "Tok man" tarkoittaa ruotsiksi "Hölmö mies". Tokmanni nimi voi toimia myös muissa Pohjoismaissa paremmin kuin muut esillä olleet nimivaihtoehdot Tarjoustalo -nimi mukaanlukien.
Tokmanni nimeen päätyminen saattaa heijastaa omistajien suunnitelmia laajentaa konsernin toimintaa kaikkiin Pohjoismaihin. Ruotsissa on toiminut ennestään H&M :n omistama halpakauppaketju nimeltään "Galne Gunnar" , joka tarkoittaa "Hullu Gunnar". "Hullu Gunnar" voi siis odottaa saavansa tulevaisuudessa haastajan "Hölmöstä miehestä" eli Tokmannista.
Lisätty tammikuussa 2020: Tokmanni on päätynyt uudelleen kotimaiseen omistukseen, kun sen ostanut ruotsalaisrahasto luopui osuudestaan yhtiöön. Yhtiön suurin omistaja on entisen yhtiökumppanini Seppo Saastamoisen omistama Takoa Invest Oy -sijoitusyhtiö. Tokmanni Oy :n hallituksen puheenjohtajana toimii Seppo Saastamoinen. Tokmanni Oy :n pörssiarvo on noussut reippaasti viime vuoden aikana. Toivotan Tokmanni Oy :lle menestystä kotimaisessa omistuksessa.
Tarjoustalon nimi Suomen arvostetuin halpakauppabrändi vuonna 2013
Kauppakeskus Tuulonen ja monta muuta kiinteistöä myytiin vuonna 2016
Suomen kiinteistömarkkinat elivät hiljaiseloa lähes 10 vuoden ajan vuoden 2006 jälkeen, jolloin myimme Tarjoustalojen, Maxi-Makasiinien ja Maxi-Kodintukkujen liiketoiminnat Tokmannille. Vuonna 2015 kiinteistömarkkinat toipuivat EKP :n harjoittaman kevyen rahapolitiikan tukemina. Vuonna 2016 myimme valtaosan kiinteistöistämme Sirius Capital Partnersin perustamalle rahastolle. Samassa yhteydessä myytiin myös Kauppakeskus Tuulonen Hämeenlinnassa.
Kauppakeskus Tuulonen tammikuussa 2016. Alemmassa, yöllä otetussa kuvassa näkyy myös kauppakeskuksen ylpeys, Hanssin-Jukka museolentokone valaistussa näyttelytilassaan.
Tarjoustalo muuttui sijoitusyhtiöksi nimeltään Suomen Kauppayhtiöt Oy
Yhtiömme nimi Tarjoustalo oli myyty liiketoimintojen mukana. Myös kiinteistöistämme valtaosa myytiin vuosien 2015 ja 2016 aikana. Kuitenkin yhtiö, jonka perustimme vuonna 1980, oli edelleen 100 % perheemme omistuksessa. Nykyisen perheyhtiömme, Suomen Kauppayhtiöt Oy :n, Ly -tunnus on sama, jota Tarjoustalo Oy käytti alusta alkaen. Virallisesti Suomen Kauppayhtiöt Oy on vuonna 2016 jo 36 vuotias, koska Tarjoustalo perustettiin vuonna 1980. Yrityksen nykyinen nimi on vasta 10 vuotias, koska Tarjoustalon nimi myytiin vuonna 2006, jolloin yhtiö alkio toimia nykyisellä nimellään. Yhtiömme aputoiminimeksi otimme nimen " Suka Sijoitus - Invest" . Aputoiminimi kuvaa sitä, että yhtiömme luonne oli muuttunut vähitellen sijoitusyhtiöksi.
Nostalgiamatka Toholammille, Keski-Pohjanmaalle
Maaliskuussa 2017 kävimme yrittäjätapaamisessa Toholammilla, josta olimme lähteneet Kokkolan kautta Hyvinkäälle vuonna 1977 eli 40 vuotta aikaisemmin. Olin Toholammilla ja Lestijärvellä yritysasaiamiehenä vuosina 1975 - 1977, vaimoni Arja toimi silloin Kannuksessa opettajana. Lämminhenkisessä tilaisuudessa saimme tavata entisiä ja nykyisiä kuntapäättäjiä sekä myös yrittäjiä Toholammilta ja Lestijärveltä. Keskusteltavaa oli paljon. Ensimmäinen kuva on yrittäjätilaisuudesta, kuvassa ovat Aaro Marjakangas, minä ja Arja. Aaro Marjakangas oli Toholammin pidetty kunnanjohtaja kymmenien vuosien ajan. Seuraavassa kuvassa olemme Toholammin entisen kunnantoimiston edessä.
Kehittyvää Toholammin yritystoimintaa edustaa muovipullojen uudelleenkäsitteytehdas Pramia, jossa pullojen muovi palautetaan uusiokäyttöön. Tehdas on tekniikaltaan ja ekologisuudeltaan alan edelläkävijä koko Pohjolassa. Seuraavan kuvan taustalla näkyy talo, jonka yläkerran päätyhuoneistossa asuimme vuodet 1975 - 77.
Suru-uutinen: Rakas poikamme Jarkko kuoli vain 40 vuotiaana 19.1.2018
Jarkko Hautanen 17.2.1977 - 19.1.2018, in memoriam. Hänet siunattiin haudan lepoon 17.2.2018, jolloin hän olisi täyttänyt 41 vuotta, siis hänen syntymäpäivänään.
Jarkko oli syntyessään tomera ja toivottu miehenalku, perheemme ensimmäinen ja ainoa poika ja Hannelen pikkuveli. Vuonna 1979 Jarkko oli 2 –vuotias. Silloin selvisi, että hänellä oli kuulovamma. Olimme silloin päättäneet muuttaa Hyvinkäälle ja aloittaa siellä liiketoiminnan. Onnistuimme saamaan tilavan vuokra-asunnon Oraskadulta, Paavolasta. Jarkko sai kuulolaitteet, jolloin puhekin alkoi pikku hiljaa kehittyä. Sitä ennen hän ei ollut puhunut mitään. Hän oli Hannelen kanssa päivät perhepäivähoidossa, iltaisin harjoittelimme yhdessä uusia sanoja.
Jarkko kiinnostui Aku Ankasta. Sen kuvia ja tekstejä katselemalla hänen lukutaitonsa kehittyi samanaikaisesti, kun myös sanavarasto kasvoi. Jarkko oppikin puhumaan ja lukemaan samanaikaisesti. Hän oppi suoraan puhumaan sitä kirjakieltä, jota Aku Ankassakin oli. Jarkko oli jo lapsena hyvin tavoitteellinen: Hän halusi asua kaupungin korkeimmassa talossa ja käydä maailman kaukaisimmassa maassa eli Uudessa Seelannissa. Hän kävi esikoulun aivan naapurissamme, jossa hän oppi viittomakieltä, puhetaitoa ja lukutaitoa. Kaikissa näissä taidoissa hän kehittyi esikoulussa hyvin. Jarkko oli kypsä siirtymään normaaliin peruskouluun. Valitsimme hänen koulukseen Monnin koulun Hausjärven puolelta.
Monnin koulu oli riittävän pieni ja rauhallinen turvatakseen hyvän oppimisympäristön suomenkielellä normaalikuuloisten joukossa. Maantieto ja matematiikka olivat Jarkon lempiaineita ja hänen numeromuistinsa oli ilmiömäisen hyvä. Hän oli kiinnostunut lentokoneista. Hän opetteli valtavan määrän teknisiä tietoja lentokoneista, niiden huippunopeuksista, siipien kärkiväleistä ja suurimmista matkustajamääristä. Eri tapahtumien ajankohdat hän muisti päivälleen vielä kymmenien vuosien kuluttua. Hän oli kiinnostunut maailman tapahtumista. Kerran eräs Amerikan täti vieraili vanhassa kotimaassaan Suomessa. Jarkko keskusteli kiinnostuneena hänen kanssaan, vaikka oli vielä alle 10 –vuotias. Täti ihmetteli, kuinka Jarkko tiesi kertoa hänelle Amerikasta sellaisiakin asioita, joista hän itse ei ollut tietoinen, vaikka asui Amerikassa.
Toisinaan lapsemme olivat mukana työpaikallamme, kun perustimme uutta myymälää tai mainoskuvauksissa, kun tarvitsimme lapsimalleja. Jarkolla oli lapsena läheiset ja luottamukselliset välit isosiskoonsa Hanneleen. Kerran Jarkko rakensi omasta aloitteestaan laastareiden myyntitelineen. Se oli laudankappale, johon hän oli vasaroinut pystyyn muutamia nauloja. Jarkko pelasi peruskouluaikanaan myös jääkiekkoa, aluksi korttelikiekossa ja myöhemmin Ahmojen junioreissa maalivahtina.
Monnin koulun ala-asteelta Jarkko siirtyi yläasteelle Hyvinkään Pohjoispuiston kouluun. Silloin alkoivat kertyä tummat pilvet Jarkon taivaalle, kun hän joutui siellä koulukiusatuksi. Koulukiusaamisesta ei siihen aikaan juuri puhuttu julkisesti, eikä Jarkko kertonut siitä kotonaan. Ehkä olimme liian kiireisiä vanhempia omine työhuolinemme, joka tapauksessa kiusaaminen sai jatkua siellä monta vuotta ilman että edes opettajat puuttuivat siihen. Suomi eli silloin, 90 –luvun alkupuolella, syvää lamakautta, jolloin yhteiskunnassa oli paljon muutakin pahoinvointia, konkursseja ja työttömyyttä. Jarkko selvisi haavoitettuna mutta hengissä pois Pohjoispuiston koulun yläasteelta ja suoritti kaupallisia opintoja myöhemmin työnsä ohessa, kuten teki myös hänen sisarensa Hannele lukion jälkeen. Jarkko suoritti ensin kauppateknikon tutkinnon ja myöhemmin kaksi sijoitusalan ammattitutkintoa APV I ja APV II :n Aalto-yliopistossa. Sijoitustyö olikin Jarkon päätyö perheyrityksessämme.
Sekä Jarkko että Hannele toimivat perheyrityksemme hallituksen jäseninä. Jarkon numerotarkkuus ja numeromuisti pääsivät hänen työssään oikeuksiinsa. Jarkolla oli hyvät eettiset arvot ja hän oli luonteeltaan vaatimaton, ystävällinen ja täysin raitis. Hän ei juonut edes kahvia, vaan suosi vihreää teetä. Hän huolehti myös fyysisestä kunnostaan harrastaen vielä viime vuosinakin ahkerasti uintia, kuntosaliharjoittelua ja sählyä. Hän oli aina valmis auttamaan meitä vanhempia. Hän oli yritteliäs, hiljainen ja sovinnollinen. Hänen elämänsä ei aina ollut helppoa, mutta hän aina jaksoi yrittää parhaansa voittaakseen eteensä kasautuneet vaikeudet.
Jarkon suuri haave oli saada oma perhe. Se toteutui, kun hän löysi kumppanikseen Thaimaasta Torin. Vanhempi lapsista oli Jarkon kuollessa vain seitsämän vuotta vanha ja nuorempi lapsista oli vasta puolivuotias. Jarkko nautti silmin nähden, kun hän sai viedä vanhemman lapsensa aamuisin esikouluun. Iltaisin hän nouti hänet sieltä pois. Monesti hän vei häntä tämän serkkujen kanssa Sveitsin uimalaan.
Jarkon elämä oli ehkä valoisimmillaan hänen kuollessaan äkillisesti 19. tammikuuta. Työssä meni kaikki hyvin, Jarkko oli iloinen perheestään ja kahdesta lapsestaan. Hän suunnitteli Torin kanssa uuden, tilavamman perheauton ostamista. Sillä he haaveilivat matkustelevansa ensi kesänä sukulaisiin eri puolille Suomea ja Ruotsia. Jarkko oli sanonut Torille, että hän haluaa olla ennen kaikkea hyvä isä lapsilleen. Jarkon aika lastensa isänä jäi kovin lyhyeksi. Oli sentään hyvä, että hän sai nähdä suurimman tavoitteensa toteutuvan ja nauttia edes lyhyen hetken oman perheen isänä olemisesta. Kaikki Jarkon läheisesti tunteneet omaiset ja ystävät jäivät syvästi kaipaamaan häntä. Tutkimattomat ovat Herran tiet, miksi Jarkko niin nuorena ja yllättäen piti kutsua pois tästä maailmasta.