Osinkoverouudistus sai farssinomaisia piirteitä, mutta lopputulos oli mielestäni kuitenkin pieni parannus entiseen. Suomi lähestyi varovaisesti Viron veromallia, mikä on välttämätöntä, jos Suomeen halutaan lisää työpaikkoja. Virossa yritykset eivät maksa voitostaan veroa lainkaan, jos voitot jätetään yritykseen ja investoidaan uusiin työpaikkoihin. Vero maksetaan vasta silloin, kun omistajat nostavat yhtiöstä osinkoja. Oliko askel Viron veromallin suuntaan kuitenkin liian lyhyt, jotta Suomi kääntyisi uudelleen nousuun?
Suomen bruttokansantuote ja työllisyys ovat kääntyneet laskuun. Maamme vaihtotase ja julkinen talous ovat alijäämäisiä. Tällä menolla Suomen AAA - luokitus on pian muisto vain. Ennen Suomi hoiti kilpailukykyongelmansa devalvaatiolla, mutta nyt se ei onnistu. Suomen on pystyttävä muilla keinoin houkuttelemaan maahan investointeja, jotta huono kierre saadaan muuttumaan hyväksi kierteeksi, kasvun, työllisyyden ja hyvinvoinnin kierteeksi.
Suomessa on huutava pula sellaista yrittäjistä ja rahoittajista, joka suostuvat sijoittamaan startup -yrityksiin ja kasvaviin yrityksiin. Olen itse ollut ja olen edelleen mukana joissakin aloittavissa tai kasvavissa yrityksissä, joihin liittyy aina suuri riski.
Pankit tai valtio eivät anna niihin rahaa muuten kuin vakuuksia vastaan, poliitikkojen juhlapuheista huolimatta. Vakuuksia uusilla yrityksillä ei yleensä ole. Oikeastaan en edes kaipaa sitä, että veronmaksajien rahaa ruvettaisiin sijoittamaan, virkamiesten tai poliitikkojen harkinnan mukaan, epävarmoihin start-up -yrityksiin. Luotan tässä asiassa markkinatalouteen ja yksityisiin yrityksiin enemmän.
Suomen tulisi siirtyä Viron kanssa samanlaiseen yritysverotukseen. Silloin maamme elinkeinoelämä saisi uudelleen vastaavan elvytysruiskeen kuin se sai 1993 elinkeinoverouudistuksessa. Sen myötävaikutuksella maamme nousi syvästä lamasta ja työttömyydestä nykyiseksi AAA -luokan valtioksi. Suomella on siihen varaa, koska Virollakin on siihen varaa. Pikemminkin voisi kysyä, onko Suomella varaa olla ottamatta käyttöön Viron veromallia, jossa osingot verotetaan vain yhteen kertaan, ei kahteen kertaan kuten Suomessa.
Verotuksen porsaanreiät tulisi kuitenkin tukkia. Niitä on yhä paljon. Esimerkiksi säätiöt, eläkevakuutusyhtiöt, ammattiyhdistykset ja sijoitusrahastot saavat osinkotulonsa täysin verovapaasti. Niiden osuus pörssiyhtiöiden omistuksesta ja osinkotuloista on erittäin merkittävä ja aiheuttaa valtiolle veromenetyksiä joka vuosi. Näistä on julkisessa keskustelussa oltu kovin hiljaa, vaikka tikun nokkaan on mielellään nostettu joku Herlinien holdingyhtiö. Yksityiset holdingyhtiöt ovat osa laillista verosuunnittelua ja ne aiheuttavat valtion veromenetyksistä vain murto-osan mainitsemiini osinkoverotuksen vapaamatkustajiin verrattuna. Kateuden lietsonnan ja äänten kalastamisen kannalta Herlinien rahastoista on paljon kannattavampaa puhua kuin epämääräisistä säätiöistä tai vakuutusyhtiöistä. Mikäli yhteiskunnan dynaamisuutta halutaan parantaa ja luoda edellytyksiä kasvuyritysten voimistumiselle, olisi verotuksen suosittava omistajina mieluummin yksityisiä perheyrityksiä kuin säätiöitä, rahastoja ja vakuutusyhtiöitä, koska nämä ovat vielä turvallisuushakuisempia omistajia kuin perheyritykset. Perheyritykset voivat ottaa hiukan riskiäkin uusissa startupeissaan, kun niiden vakavaraisuus on riittävän hyvä. Perheyrityksiin kertyvä varallisuus ohjautuu varmimmin maallemme elintärkeiden uusien startup -yritysten kasvattamiseen, koska perheyritykset toimivat pitkäjänteisemmin kuin muut pörssiyhtiöt. Nyt liian suuri osa Suomessa syntyvistä start-upeista myydään jo raakilevaiheessa ulkomaille, koska riskipääomaa löytyy sieltä helpommin.
Viron veromalli on veroneutraali, silloin kun sekä listattujen että listaamattomien yritysten jakamia osinkoja verotetaan saman verokannan mukaan. Veroprosentti ei myöskään saisi vaihdella sen mukaan, kuka on osingon saaja. Tämä on paitsi oikeudenmukaisuuskysymys, se myös turvaa yhteiskunnan verotulot paremmin jopa alhaisella verokannalla, kun verovelvollisten piiri on mahdollisimman kattava. Osakesäästäjien Keskusliiton puheenjohtaja Timo Rothovius on laskenut, että jopa 3 % osinkovero valtiolle samat verotulot kuin nykyinen 30 % osinkovero, mikäli veroa perittäisiin myös niiltä 90 % :lta osinkotulon saajilta, jotka tänään eivät maksa osinkotuloveroa lainkaan. Onko Suomella varaa pitää nykyistä epätasa-arvoista ja kapeaa veropohjaa osinkotuloverotuksessaan, mikäli maamme haluaa säilyä hyvinvointivaltiona?
Suomen bruttokansantuote ja työllisyys ovat kääntyneet laskuun. Maamme vaihtotase ja julkinen talous ovat alijäämäisiä. Tällä menolla Suomen AAA - luokitus on pian muisto vain. Ennen Suomi hoiti kilpailukykyongelmansa devalvaatiolla, mutta nyt se ei onnistu. Suomen on pystyttävä muilla keinoin houkuttelemaan maahan investointeja, jotta huono kierre saadaan muuttumaan hyväksi kierteeksi, kasvun, työllisyyden ja hyvinvoinnin kierteeksi.
Suomessa on huutava pula sellaista yrittäjistä ja rahoittajista, joka suostuvat sijoittamaan startup -yrityksiin ja kasvaviin yrityksiin. Olen itse ollut ja olen edelleen mukana joissakin aloittavissa tai kasvavissa yrityksissä, joihin liittyy aina suuri riski.
Pankit tai valtio eivät anna niihin rahaa muuten kuin vakuuksia vastaan, poliitikkojen juhlapuheista huolimatta. Vakuuksia uusilla yrityksillä ei yleensä ole. Oikeastaan en edes kaipaa sitä, että veronmaksajien rahaa ruvettaisiin sijoittamaan, virkamiesten tai poliitikkojen harkinnan mukaan, epävarmoihin start-up -yrityksiin. Luotan tässä asiassa markkinatalouteen ja yksityisiin yrityksiin enemmän.
Suomen tulisi siirtyä Viron kanssa samanlaiseen yritysverotukseen. Silloin maamme elinkeinoelämä saisi uudelleen vastaavan elvytysruiskeen kuin se sai 1993 elinkeinoverouudistuksessa. Sen myötävaikutuksella maamme nousi syvästä lamasta ja työttömyydestä nykyiseksi AAA -luokan valtioksi. Suomella on siihen varaa, koska Virollakin on siihen varaa. Pikemminkin voisi kysyä, onko Suomella varaa olla ottamatta käyttöön Viron veromallia, jossa osingot verotetaan vain yhteen kertaan, ei kahteen kertaan kuten Suomessa.
Verotuksen porsaanreiät tulisi kuitenkin tukkia. Niitä on yhä paljon. Esimerkiksi säätiöt, eläkevakuutusyhtiöt, ammattiyhdistykset ja sijoitusrahastot saavat osinkotulonsa täysin verovapaasti. Niiden osuus pörssiyhtiöiden omistuksesta ja osinkotuloista on erittäin merkittävä ja aiheuttaa valtiolle veromenetyksiä joka vuosi. Näistä on julkisessa keskustelussa oltu kovin hiljaa, vaikka tikun nokkaan on mielellään nostettu joku Herlinien holdingyhtiö. Yksityiset holdingyhtiöt ovat osa laillista verosuunnittelua ja ne aiheuttavat valtion veromenetyksistä vain murto-osan mainitsemiini osinkoverotuksen vapaamatkustajiin verrattuna. Kateuden lietsonnan ja äänten kalastamisen kannalta Herlinien rahastoista on paljon kannattavampaa puhua kuin epämääräisistä säätiöistä tai vakuutusyhtiöistä. Mikäli yhteiskunnan dynaamisuutta halutaan parantaa ja luoda edellytyksiä kasvuyritysten voimistumiselle, olisi verotuksen suosittava omistajina mieluummin yksityisiä perheyrityksiä kuin säätiöitä, rahastoja ja vakuutusyhtiöitä, koska nämä ovat vielä turvallisuushakuisempia omistajia kuin perheyritykset. Perheyritykset voivat ottaa hiukan riskiäkin uusissa startupeissaan, kun niiden vakavaraisuus on riittävän hyvä. Perheyrityksiin kertyvä varallisuus ohjautuu varmimmin maallemme elintärkeiden uusien startup -yritysten kasvattamiseen, koska perheyritykset toimivat pitkäjänteisemmin kuin muut pörssiyhtiöt. Nyt liian suuri osa Suomessa syntyvistä start-upeista myydään jo raakilevaiheessa ulkomaille, koska riskipääomaa löytyy sieltä helpommin.
Viron veromalli on veroneutraali, silloin kun sekä listattujen että listaamattomien yritysten jakamia osinkoja verotetaan saman verokannan mukaan. Veroprosentti ei myöskään saisi vaihdella sen mukaan, kuka on osingon saaja. Tämä on paitsi oikeudenmukaisuuskysymys, se myös turvaa yhteiskunnan verotulot paremmin jopa alhaisella verokannalla, kun verovelvollisten piiri on mahdollisimman kattava. Osakesäästäjien Keskusliiton puheenjohtaja Timo Rothovius on laskenut, että jopa 3 % osinkovero valtiolle samat verotulot kuin nykyinen 30 % osinkovero, mikäli veroa perittäisiin myös niiltä 90 % :lta osinkotulon saajilta, jotka tänään eivät maksa osinkotuloveroa lainkaan. Onko Suomella varaa pitää nykyistä epätasa-arvoista ja kapeaa veropohjaa osinkotuloverotuksessaan, mikäli maamme haluaa säilyä hyvinvointivaltiona?
RSS Feed