Torstain Aamupostissa 6.3. esitettiin huolestunut kysymys minulle siitä, miten Suomi pystyy rahoittamaan kansalaispalkan.  Kysymys on varsin aiheellinen, kun tiedämme Suomen jo nyt elävän yli varojensa.

Suomella ei todellakaan ole tällä hetkellä varaa lisätä kansalaisten ostovoimaa ylimääräisillä palkankorotuksilla. Sehän tapahtuisi vain velkaantumista lisäämällä. Siksi kansalaispalkka pitää toteuttaa niin, että ostovoima ja velkaantuminen eivät kumpikaan kasva. Koko kansalaispalkan tarkoitus on poistaa kannustinloukut, tehdä työn tekeminen aina kannattavammaksi kuin jouten oleminen. Tarkoitus on myös tarjota kaikille Suomen täällä asuville kansalaisille vähintään niukka toimeentulomahdollisuus mahdollisimman pienillä byrokratiakustannuksilla. Jo nykyisin rahaa jaetaan ihmisille lukuisista tuuteista työttömyyskorvauksina, toimeentulotukina, asumistukina, kansaneläkkeinä, opintotukina ym. Niille yhteistä on, että jo nyt kaikki ne rahoitetaan pääasiassa verovaroista. Niitä varten on säädetty monimutkainen pykäläviidakko ja byrokratia, joka rajoittaa ihmisten käyttäytymistä, estäen milloin opiskelun milloin työnteon.  Kaikki nämä rahat voitaisiin muuttaa kansalaispalkaksi. Olennaista on, että kansalaispalkkaa saavat henkilöt saavat vapaasti ansaita omalla työllään lisää rahaa oman elintasonsa nostamiseksi.

Uudistus voitaisiin toteuttaa myös niin, että sen piiriin kuuluisivat vain ne Suomen kansalaiset, jotka ovat työikäisiä ja edes osittain työkykyisiä.  Työvoimavahvuuden ulkopuolelle kuuluvat lapset ja vanhukset voisivat tällöin jäädä nykyisen sosiaalijärjestelmän piiriin. Kansalaispalkan suuruudesta päättäisi eduskunta. Jos se olisi esimerkiksi 500 €/ kk, niin sen päälle voisi tehdä vapaasti niin paljon ansiotyötä kuin haluaisi.

Mikäli esimerkiksi  1000 € lisäansiosta menisi veroa 25 %, niin henkilö maksaisi veroja 250 € ja henkilön käteen jäisi 500 + 750 € = 1250€ /kk.  Jos veroprosentti seuraavalta 1000 € palkanlisästä  45 %, niin hän maksaisi yhteiskunnalle verotuloja  250 €+ 450 €  = 700 € verran eli  200 € enemmän kuin  mitä hän saisi kansalaispalkkaa. Hän saisi silloin käteensä 500 € + 1300 € = 1800 €.   Jos veron osuus olisi 55 %  seuraavasta  1000 € lisäansiosta  ( jolloin kuukausiansio on  3000 € palkkaa + 500 € kansalaispalkka), niin henkilö maksaisi lisää veroja 550 €/ kk.  Hän maksaisi silloin veroja yhteiskunnalle 250€ + 450 € + 550 € = 1250 € /kk.  Käteen  jäisi 3000 €  kuukausipalkasta   silloin  3000 € - 1250 € + 500 = 2250 €.  Progressiivisella verotuksella yhteiskunta perisi jo vähän alle 2000 €/ kk  ansaitsevalta henkilöltä veroa enemmän kuin hän saa kansalaispalkkaa.  Olennaista on, että työtä vastaan ottava henkilö ansaitsee aina enemmän kuin henkilö, joka ei ota työtä vastaan.

Lehdissä on ollut kirjoituksia, joissa on valitettu, että tilapäistä tai pienipalkkaista työtä ei kannata ottaa vastaan, koska tulee karenssia ja avustukset jäävät heti pois. Niin ei saa käydä, vaan työn pitää olla aina kannattavaa tekijälleen. Myös henkilöille, joiden työkyky on alentunut pitää olla tarjolla edes pienipalkkaisia töitä, jotta heillä on mahdollisuus aktivoitua ja tulla mukaan yhteiskunnan toimintaan. Yhteiskunnassa on paljon tekemätöntä työtä, joka jää näkymättömiin, koska siitä ei kannata maksaa edes minimipalkkaa. Se työ karkaa helposti myös halpamaihin. Jos nämä työt tehdään Suomessa, työllisyytemme paranee, verotulomme kasvavat ja niiden kasvulla voidaan rahoittaa suuri osa kansalaispalkasta.

Torstain Aamupostissa 27.2. sattui hauskasti samalle sivulle kaksi yleisökirjoitusta, joista ensimmäinen oli erittäin asiantunteva ja laajakatseinen Lassi Kaupin kirjoitus maailman kovasta kilpailutilanteesta. Tässä kisassa Suomi on häviäjän roolissa jäykkine työmarkkinoineen. Suomi menettää työpaikkoja, koska kansainvälistyneillä pääomamarkinoilla kotimainen ja ulkomainen  raha välttelevät Suomea saadessaan muualta  parempia tuottoja kuin täältä.   Ei auta itku eikä syyttely, jos Suomi ei ole kilpailukykyinen.

Ennen Suomi hoiti kilpailukyvyttömyytensä kuntoon devalvoimalla. Devalvaation jälkeen saatoimme  jatkaa holtitonta työmarkkinapolitiikkaamme, kunnes  kilpailukykymme aina uudelleen, muutaman vuoden välein,  korjattiin kuntoon devalvaatiolla. Nyt Suomi kuuluu euroon, eikä ulkoista devalvaatiota voi tehdä. Meidän on opittava uudet toimintatavat. Mitä hitaammin opimme uudet toimintatavat, sitä syvemmän elintason laskun kautta meidän suomalaisten on kuljettava.   Ruotsin finanssipoliittisen neuvoston entinen puheenjohtaja, professori Lars Calmfors ennusti  27.2. 2014 Dagens Nyheterissä Suomelle pitkäaikaisia talousvaikeuksia. Hän sanoo, että Suomi kärsii samanaikaisesti kolmesta kriisistä: Nokian kriisi, metsäteollisuuden rakennemuutos ja teräksen kansainvälinen ylituotanto. Vuoden 2008 jälkeen Suomen kokonaistuotanto on laskenut 4 %, kun taas Ruotsin kokonaistuotanto on kasvanut samana aikana 6 %. Suomen ongelma on nyt myös se, että Suomella ei ole omaa markkaa, jonka voisi nyt devalvoida voimakkaasti. Hänen mielestään Suomen on vaikea säilyä pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, koska sisäisen devalvaation tekeminen on ulkoista devalvaatiota kivuliaampi ja sen tekeminen kestää kauan. Globalisaation aikana talouden muutokset ovat entistä rajumpia, koska globalisaatio johtaa kansainväliseen työnjakoon, tuotannon erikoistumiseen. Tämä lisää haavoittumisriskiä.

Toinen Aamupostin yleisökirjoitus epäili kauppaneuvoksen humaanisuuden aitoutta, kun olin esittänyt kansalaispalkkaa Suomeen. Kirjoittajan mielestä työehtosopimuksen yleissitovuudesta luopuminen on niin pyhä ja arka asia, että siitä voidaan keskustella vain Troijan puuhevoseen kätkettynä.  Mielestäni yleissitovuudesta luopuminen on yksi elementti siinä rakennelmassa, jolla parannetaan Suomen kansantalouden huonoa kilpailukykyä. Hyväksyn kirjoittajan esittämän veroprogression nostamisen, mikäli kansalaispalkka laajennetaan yhtenäisenä kaikille suomalaisille. Veroprogressiolla voidaan hyvätuloisten kansalaispalkka leikata takaisin valtiolle, koska hyvätuloiset eivät kansalaispalkkaa tarvitse. Kirjoittajan kannattama eläkekattokin voidaan minun puolestani säätää Suomeen.

Yritysten ja tänne tehtävien investointien lisäverottamisessa ei kuitenkaan ole mitään järkeä, koska lisäverot vähentäisivät investointeja tänne entisestäänkin. Kansainvälinen verokilpailu yrityksistä ja investoinneista on nyt kova myös Euroopan Unionin sisällä. Esimerkiksi Viro, Luxemburg ja Irlanti houkuttelevat jo nyt olemattomilla pääoma- ja yhteisöveroilla investointeja tehokkaammin kuin Suomi. Niinpä Suomi onkin OECD :n talousennusteessa pudonnut tämän vuoden osalta Euroopan rupusakkiin. Talouskasvumme on pysähtynyt.  Vain Kyproksen kasvu on yhtä olematonta.  Kaikki muut  EU :n jäsenmaat, myös Etelä-Euroopassa,  ovat pääsemässä taloudessaan kasvuun.

Yleissitovuudesta luopuminen lisäisi Suomessa työvoiman kysyntää erityisesti vähän koulutusta vaativiin työtehtäviin pienissä yrityksissä. Vaativampien töiden palkkataso ei olisi vaarassa. Niiden palkkataso määräytyy jo nyt kysynnän ja tarjonnan mukaan, mistä todistavat esimerkiksi palkkaliukumat, joita ei nykyisinkään määrätä työehtosopimuksissa. Ne yritykset, jotka kuuluvat työnantajajärjestöön, sitoutuisivat työehtosopimusten palkkatasoon jatkossakin.