Työelämän ulkopuolella on myös alkoholisteja tällä hetkellä. Eräs nimimerkki Aamupostin 21.2. numerossa väitti vain tällaisten henkilöiden hyötyvän esittämästäni kansalaispalkasta. On totta, että tällä hetkellä moni alkoholisti on myös  pitkäaikaistyötön.  Pitkäaikainen työttömyys voi invalidisoida työttömiksi joutuneita henkilöitä, niin että heistä ei enää ole täysipainoiseen työhön, vaikka sellainen sattumalta joskus löytyisikin. Myöskään nykyisellä sosiaalijärjestelmällä alkoholistien ei anneta kuolla Suomessa nälkään eikä pakkaseen, vaikka he jatkavat elämäntapaansa.  Siinä suhteessa pieni kansalaispalkka ei muuta tilannetta toiseksi, alkoholistit ovat edelleen huonoja veronmaksajia, nettosaajia yhteiskunnalta, kuten tälläkin hetkellä.

Pekka Lyly sanoi äskettäisessä TV – ohjelmassa, jossa hän keskusteli Saksan menestyksekkäästä palkkajärjestelmästä Timo Laatusen kanssa, ytimekkäästi työntekijäjärjestöjen kannan: ” Työstä pitää saada niin hyvä palkka, että sillä elää Suomessa. ”  Suomesta on erittäin vaikea löytää sellaista yksityistä yritystä, joka palkkaa tällaisen alkoholistin vakituiseen työhön sellaisella palkalla, jonka työlainsäädäntö määrää. Jos joku järkevä työnantaja erehtyy palkkaamaan hänet, niin korjaa erehdyksensä jo koeaikana. Kansalaispalkka yhdessä joustavan työlainsäädännön kanssa voisi mahdollistaa sen, että tällaiset alkoholistit voisivat saada edes lyhytaikaisia keikkatöitä, normaalia alhaisemmalla palkkatasolla. Näin olisi  päästy siihen, että tällaiset alkoholistit ansaitsisivat edes osan elannostaan itse, eivätkä olisi kokonaan yhteiskunnan varassa kuten nyt.

Työehtosopimusten yleissitovuudesta tulisi luopua, jotta vajaakuntoisetkin voivat työllistyä. Tällä hetkellä Suomen työmarkkinoilla suositaan joko – tai –käytäntöä:  joko selviät itse työelämässä ja olet hyvä veronmaksaja tai elät kokonaan yhteiskunnan varoilla ja olet taakka veronmaksajille ja viranomaisille. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä passivoi ihmisiä: työttömyyspäivärahaa saava ei saa opiskella päiväaikaan. Tähän saakka hän ei ole saanut tehdä tilapäistäkään työtä menettämättä työttömyyskorvausta. Sairaseläkkeellä oleva ei ole saanut olla ansiotyössä menettämättä eläkettään.

Kansalaispalkkajärjestelmä kannustaa ihmisiä aktiivisuuteen - ei passiivisuuteen.  Se sopii hyvin esimerkiksi aloittaville nuorille yrittäjille, nuorille taiteilijoille tai opiskelijoille. Kansalaispalkka kannustaa ihmisiä ottamaan vastaan myös pienipalkkaisia ja tilapäisiä töitä. Kansalaispalkka kannustaisi uusien pienyritysten muodostumista Suomeen. Niitä Suomi tarvitsee kovasti tällä hetkellä, kun suuret yhtiöt vähentävät työvoimaa. Kansalaispalkkajärjestelmä, yhdessä joustavan työlainsäädännön kanssa,   parantaisi Suomen kilpailukykyä ja työllisyyttä sekä vähentäisi tarvetta valtion menoleikkauksiin.

Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta selviää, että Suomen maksetut sosiaalimenot olivat vuonna 2012  yhteensä 31 % bruttokansantuotteesta eli noin 60.000 miljoonaa euroa (= 60 miljardia €).  Ojalan laskuopin mukaan siitä riittäisi kansalaispalkkaa jokaiselle suomalaiselle, vauvasta vaariin, 60.000 milj. / 5.5 miljoonaa =  10.909 €/ vuosi. Se tarkoittaisi 909 € kuukausittaista kansalaispalkkaa jokaiselle suomalaiselle, myös lapsille ja vanhuksille.   Minusta summa on yllättävän suuri, ja tähän pääsemiseksi ei tarvitse edes käynnistää setelikonetta, kuten eräs yleisökirjoittaja väitti  Aamupostissa 15.2.2014.  Riittää kun olemassa olevia varoja jaetaan tasaisesti kaikille Suomen kansalaisille.  En tarkoita, että kaikki Suomessa maksettavat sosiaalimenot pitäisi ehdottomasti muuttaa kansalaispalkaksi.  Siihen suuntaan pitäisi kuitenkin edetä, että virkamiesten ei tarvitse käyttää aikaansa sen seikan miettimiseen, tarvitseeko sosiaalipalveluja käyttävä hallintoalamainen uudet farkut juuri nyt vai vasta parin kuukauden kuluttua. 

Alamainen voisi itse päättää, mihin rahansa käyttää, vaatteisiin, asuntoon, ruokaan tai juomaan.  Sen harkitsemiseen käytettävä virkamiesten työaika ei ole kansantalouden kannalta tehokasta eikä tuottavaa ajankäyttöä. Tehokasta ei ole myöskään avustuksiin liittyvä paperisota. Työttömällä on oltava oikeus joko opiskella tai ottaa lyhytaikainen työ vastaan, ilman että hän menettää kansalaispalkan. Tämä on omiaan lisäämään työvoiman laatua ja tarjontaa, mikä on tarpeen eläköityvässä Suomessa. Kansalaispalkka mahdollistaa sen, että myös vajaakuntoiset voivat ottaa vastaan työtä sellaisella palkalla, joka vastaa heidän vajaata työpanostaan, ilman että heidän toimeentulonsa vaarantuu. Tämä edesauttaa heidän työllistymistään ja helpottaa heidän pysymistään mukana normaalissa yhteiskunnassa.

Myös sellainen tuotanto, joka nykyisin on karkaamassa kehitysmaihin alempien palkkojen perässä, voisi pysyä paremmin Suomessa, kun tehtaan työntekijät voisivat halutessaan tyytyä hiukan nykyistä alempaankin palkkatasoon. Kansalaispalkan tukemana moni työntekijä voisi mieluummin valita työn kuin työttömyyden, kun toimeentulo ei vaarantuisi.  Suomalaisen teollisuuden kilpailukyky ulkomaihin nähden paranisi – ilman devalvaatiota. On tärkeää, että Suomessa säilyy myös työvaltaista teollisuutta.

Suomen nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on kallis, byrokraattinen ja ihmisiä passivoiva. Se aiheuttaa kannustinloukun, estää ihmisiä työllistymästä, silloin kun sosiaaliavustuksilla eläminen on työttömälle kannattavampi vaihtoehto kuin työn vastaan ottaminen. Kansalaispalkkaan siirtyminen poistaa kannustinloukun ja parantaa työvoiman tarjontaa. Suomalaiset kokevat, tuoreen mielipidemittauksen mukaan, että Suomen valtio holhoaa kansalaisiaan liiaksi.  Kansalaispalkan käyttöön ottaminen vähentäisi yhteiskunnan harjoittamaa kansalaisten holhoamista.

Suomen  nuoriso on huolissaan omasta tulevaisuudestaan,  kertoo tuore  Suomalaisen Työn Liiton tekemästä tutkimus . Asiasta kertoi ensimmäisenä  tämänpäiväinen Kauppalehti.   Osa nuorisosta kokee, että myös Suomessa yhteiskuntalupaus on petetty.  Suomessa ja monessa muussa Euroopan maassa  nuoriso  kokee, että järjestöt eivät aja sen etua, vaan nuorison  on ajettava itse omaa etuaan. "Uskotaan enemmän omiin tekoihin ja sitä kautta syntyviin omiin turvaverkkoihin" , sanoo Suomalaisen Työn Liiton tutkimuspäällikkö Jokke Eijala. Näköpiirissä on, että lahjakkain osa nuorisostamme lähtee työn perässä  ulkomaille. Tämä tulisi  Suomen yhteiskunnalle kalliiksi. Nuorison laaja-alainen pettymys voi pahimmillaan rikkoa yhteiskuntarauhan Euroopassa ja myös Suomessa.  Etelä-Euroopassa  nuorisotyöttömyys  on paikoin yli 50 %  ja puhutaan " kadotetusta sukupolvesta" .  Euroopan ja  Suomen yhteiskuntarauhasta on  huolissaan myös presidentti Sauli Niinistö.

Pääministeri Katainen myönsi viikko sitten: "Suomen taloudellinen asema on huonompi kuin kukaan asiantuntijakaan on kertonut". Enää hän ei väitä, että Suomen talous ja työllisyys lähtevät paremmin nousuun, kun ongelmista ei puhuta (liikaa), vaan ollaan positiivisia.  Unelmahötöstä ei puhu enää edes valtiovarainministerimme Jutta Urpilainen. Hyvä, että myös johtavat poliitikkomme vihdoin myöntävät sen, minkä nuorisomme jo tietää: Menemme huonoon suuntaan.

Globalisaatio on vapauttanut  kaupan  ja pääomamarkkinat maailmanlaajuisesti. Työmarkkinat toimivat  kuitenkin edelleen kansallisella pohjalla,  eivät globaalisti.  Kansallisia työmarkkinoita hallitsevat kansalliset työmarkkinajärjestöt, jotka yleensä ovat sitä jäykempiä, mitä vahvemman roolin ne ovat onnistuneet saamaan  omassa yhteiskunnassaan.   Tämä yhdistelmä on saanut aikaan valtavan investointien,  teknologian ja työpaikkojen  siirtymisen korkean palkkatason maista matalan palkkatason maihin.  Globalisaatio tasoittaa työllisyyttä ja elintasoeroja maailmanlaajuisesti enemmän kuin mikään  kehitysapu.  Globalisaatio ilmentää työntekijöiden välistä kansainvälistä solidaarisuutta, kun eurooppalaiset työntekijät luopuvat omista työpaikoistaan kehitysmaiden työntekijöiden hyväksi.  Onko  parempi, että työpaikat siirtyvät ihmisten luokse, jolloin ihmisten ei kehitysmaista  tarvitse lähteä siirtolaisiksi  kehittyneisiin maihin? Tämän solidaarisuuden kärsijöitä ovat eurooppalaiset työttömät ja veronmaksajat, jotka joutuvat kustantamaan työttömien toimeentulon omissa maissaan. Heiltä ei kysytä, haluavatko he olla solidaarisia.

Hyvällä kouluttautumisella suomalainen nuoriso pystyy  lisäämään omia työllistymismahdollisuuksiaan. Kaikki eivät kuitenkaan pysty tai halua kouluttautua Suomessakaan  parhaisiin ja vaativimpiin ammatteihin. Kaiken lisäksi myös koulutusta vaativat työpaikat joutuvat tulevaisuudessa  enenevässä määrin kansainvälisen kilpailun kohteiksi. Tehokkain  keino puolustaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei ole korkea verotus vaan hyvän  työllisyyden ylläpitäminen Suomessa. Työmarkkinajärjestöt  ja poliittiset puolueet ovat Suomessakin  jääneet viime vuosisadalle sekä asenteiltaan että toimintatavoiltaan. Ne ovat jääneet, median tukemina, puolustamaan vanhoja rakenteita ja vanhoja toimintatapoja. Ne  ovat itse  luoneet liian jäykän systeemin, joka estää nuoria saamasta ensimmäistä työpaikkaansa.  Niiden tulisi myöntää virheensä ja korjata se. Myös vajaakuntoiset joutuvat nykyisin Suomessa liian usein eläkkeelle ja  yhteiskunnan ulkopuolelle.

Suomessa on otettava käyttöön kansalaispalkka. Se valtava rahamäärä, joka nykyään jaetaan kalliin byrokratian kautta harkinnanvaraisina avustuksina kansalaisille, pitää jatkossa maksaa ilman harkintaa, tasaisesti kaikille Suomen kansalaisille. Tämä kansalaispalkka turvaa niukan toimeentulon säästeliäästi eläville ihmisille edullisessa asunnossa.  Kansalaispalkan on oltava veronalaista. Lisäansiota voi jokainen hankkia kansalaispalkan päälle  niin paljon kuin haluaa ja kykenee.  Kansalaispalkalla voi halutessaan myös harrastaa tai opiskella. Yksilö päättäköön asiasta vapaasti.  Kansalaispalkan päälle hankkimastaan lisäansiosta jokainen maksaa yhteiskunnalle progressiivisen veron.

Suomen työllisyys paranee hurjasti, jos kansalaispalkan käyttöön oton yhteydessä samanaikaisesti  luovutaan minimipalkkalaista ja annetaan  vapaan kilpailun  määrätä palkat työmarkkinoilla.  Palkoista on voitava sopia vapaasti ja yrityskohtaisesti ilman yleissitovuutta. Työlainsäädäntö suojelee työntekijöitä, palkkatasoa lukuunottamatta,  muilta osin.  Tekemätöntä työtä on Suomessakin valtavasti. Ainoastaan palkanmaksukykyisistä työnantajista on kova pula. Hyvä työllisyys turvaa nuorisomme tulevaisuuden omassa maassaan ja samalla se varmistaa maamme yhteiskuntarauhan. Hyvän työllisyyden saavuttamiseksi pitää uskaltaa tehdä ennakkoluulottomia ja  rohkeita uudistuksia.