Jälleen on tapahtunut aseellinen välikohtaus suomalaisessa koulussa. Tällä kertaa oululainen nuori, joka oli koulukiusattu, yritti puukolla tappaa koulunsa muita oppilaita.
Oli hiuskarvan varassa, ettei koulusurmia sattunut tällä kertaa. Tapaus huomioitiin
myös ulkomaisissa medioissa, aina Amerikkaa myöten.
Suomen koulujärjestelmä tuottaa samanaikaisesti loistavia oppimistuloksia ja masentavia epäonnistumisia. Onnistumisista kertovat kansainväliset PISA -vertailut ja epäonnistumisista kertovat usein toistuvat murhenäytelmät maamme kouluissa. Valtaosa nuorisostamme voi hyvin, mutta merkittävä vähemmistö, kiusatut ja syrjäytetyt nuoret voivat pahoin. Heidän tulevaisuutensa ja koko elämänsä on vaarassa tuhoutua. Heidän ongelmiensa unohtaminen tulee yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin heidän varhainen auttamisensa. On vaara, että nykyiset julkisen talouden ongelmat johtavat sellaisiin säästöihin, jotka entisestään heikentävät koulujemme järjestystä ja turvallisuutta, mikä on omiaan lisäämään nuorten mielenterveysongelmia tulevaisuudessa.
Koululaisten hyvinvoinnin parantaminen ei ole yksinomaan rahasta kiinni. Vanhempien on ensisijaisesti uskallettava olla aikuisia omille lapsilleen ja otettava vastuu näiden nukkumaanmenoajoista, käytöstavoista ja harrastuksista. Suomessa on erinomainen neuvola- ja päivähoitojärjestelmä, jotka tarjoavat tässä tehtävässä tukensa vanhemmille.
Opettajille on uudelleen annettava valtuudet pitää kuria koulussa ja heidän on alettava uudelleen vaatia hyviä käytöstapoja myös niiltä lapsilta, joille niitä ei ole kotona opetettu. Erityisesti Pohjoismaissa on vallalle päässyt onneton idea "vapaasta kasvatuksesta", mikä oikeasti on usein muuttunut auktoriteettien kieltämiseksi ja tapakasvatuksen täydelliseksi laiminlyömiseksi. Lapset joutuvat liian nuorina ottamaan vastuun itsestään. Pohjoismaiden, myös Suomen, kouluissa onkin tänä päivänä niin pahoja järjestysongelmia, että ne haittaavat monissa kouluissa opettajien varsinaista tehtävää, opetustyötä sekä koululaisten ja opettajien viihtyvyyttä. Mikäli Suomen kouluissa olisi nykyistä parempi työrauha, olisivat PISA -tuloksemme vielä parempia kuin nykyään. Suomen foneettisesti kirjoitettu, selkeä äidinkieli antaa suomalaisille koululaisille hyvän kilpailuedun monien muiden maiden koululaisiin nähden. Myös opettajiemme taso on korkea.
Muualla Euroopassa "vapaan kasvatuksen ideaa" ei ole yleisesti hyväksytty, ei kodeissa eikä kouluissa. Niinpä koulukuri onkin siellä säilynyt paremmin. Saksalaiset ja ranskalaiset oppilaat saattavat vielä teititellä opettajaansa ja ottaa lakin pois päästään kun tulevat luokkahuoneeseen tai ruokailemaan. On parempi, että koulussa on valta opettajilla eikä joillakin häirikköoppilailla. Mikäli valta on oppilailla itsellään, on suuri vaara, että oppilaat muodostavat keskenään oman nokkimisjärjestyksensä, jossa joku oppilas joutuu kiusatuksi. Kiusaamisen syyt voivat olla moninaiset: vamma, ujous, kiltteys, arkuus. ulkonäkö tai pelkkä kateus.
Koulujen määrärahat ovat vähissä, niitä ei voi lisätä. Kuitenkin tarvitaan lisäresursseja
koulukiusaamisen vähentämiseksi. Kaksi keinoa on olemassa, joilla kiusaamista voidaan vähentää nopeasti ilman suuria määrärahanlisäyksiä: Opettajille on annettava lisää valtuuksia pitää yllä järjestystä kouluissa, sillä koulu on työpaikka, jonka tulee voida taata siellä oleville työrauha ja turvallisuus. Olisi syytä harkita myös vapaaehtoisten eläkeläisten, mummojen ja pappojen palvelujen käyttämistä välituntien valvontaan. He voisivat toimia välituntivalvojina aivan omaksi ilokseen ja aikansa kuluksi. Opettajat saattavat olla niin rasittuneita oppituntiensa jälkeen, että he haluavat levätä hetken rauhassa välituntien aikana. Eläkeläisille saattaisi riittää korvaukseksi se, että he saisivat syödä ilmaiseksi koululla.
Oli hiuskarvan varassa, ettei koulusurmia sattunut tällä kertaa. Tapaus huomioitiin
myös ulkomaisissa medioissa, aina Amerikkaa myöten.
Suomen koulujärjestelmä tuottaa samanaikaisesti loistavia oppimistuloksia ja masentavia epäonnistumisia. Onnistumisista kertovat kansainväliset PISA -vertailut ja epäonnistumisista kertovat usein toistuvat murhenäytelmät maamme kouluissa. Valtaosa nuorisostamme voi hyvin, mutta merkittävä vähemmistö, kiusatut ja syrjäytetyt nuoret voivat pahoin. Heidän tulevaisuutensa ja koko elämänsä on vaarassa tuhoutua. Heidän ongelmiensa unohtaminen tulee yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin heidän varhainen auttamisensa. On vaara, että nykyiset julkisen talouden ongelmat johtavat sellaisiin säästöihin, jotka entisestään heikentävät koulujemme järjestystä ja turvallisuutta, mikä on omiaan lisäämään nuorten mielenterveysongelmia tulevaisuudessa.
Koululaisten hyvinvoinnin parantaminen ei ole yksinomaan rahasta kiinni. Vanhempien on ensisijaisesti uskallettava olla aikuisia omille lapsilleen ja otettava vastuu näiden nukkumaanmenoajoista, käytöstavoista ja harrastuksista. Suomessa on erinomainen neuvola- ja päivähoitojärjestelmä, jotka tarjoavat tässä tehtävässä tukensa vanhemmille.
Opettajille on uudelleen annettava valtuudet pitää kuria koulussa ja heidän on alettava uudelleen vaatia hyviä käytöstapoja myös niiltä lapsilta, joille niitä ei ole kotona opetettu. Erityisesti Pohjoismaissa on vallalle päässyt onneton idea "vapaasta kasvatuksesta", mikä oikeasti on usein muuttunut auktoriteettien kieltämiseksi ja tapakasvatuksen täydelliseksi laiminlyömiseksi. Lapset joutuvat liian nuorina ottamaan vastuun itsestään. Pohjoismaiden, myös Suomen, kouluissa onkin tänä päivänä niin pahoja järjestysongelmia, että ne haittaavat monissa kouluissa opettajien varsinaista tehtävää, opetustyötä sekä koululaisten ja opettajien viihtyvyyttä. Mikäli Suomen kouluissa olisi nykyistä parempi työrauha, olisivat PISA -tuloksemme vielä parempia kuin nykyään. Suomen foneettisesti kirjoitettu, selkeä äidinkieli antaa suomalaisille koululaisille hyvän kilpailuedun monien muiden maiden koululaisiin nähden. Myös opettajiemme taso on korkea.
Muualla Euroopassa "vapaan kasvatuksen ideaa" ei ole yleisesti hyväksytty, ei kodeissa eikä kouluissa. Niinpä koulukuri onkin siellä säilynyt paremmin. Saksalaiset ja ranskalaiset oppilaat saattavat vielä teititellä opettajaansa ja ottaa lakin pois päästään kun tulevat luokkahuoneeseen tai ruokailemaan. On parempi, että koulussa on valta opettajilla eikä joillakin häirikköoppilailla. Mikäli valta on oppilailla itsellään, on suuri vaara, että oppilaat muodostavat keskenään oman nokkimisjärjestyksensä, jossa joku oppilas joutuu kiusatuksi. Kiusaamisen syyt voivat olla moninaiset: vamma, ujous, kiltteys, arkuus. ulkonäkö tai pelkkä kateus.
Koulujen määrärahat ovat vähissä, niitä ei voi lisätä. Kuitenkin tarvitaan lisäresursseja
koulukiusaamisen vähentämiseksi. Kaksi keinoa on olemassa, joilla kiusaamista voidaan vähentää nopeasti ilman suuria määrärahanlisäyksiä: Opettajille on annettava lisää valtuuksia pitää yllä järjestystä kouluissa, sillä koulu on työpaikka, jonka tulee voida taata siellä oleville työrauha ja turvallisuus. Olisi syytä harkita myös vapaaehtoisten eläkeläisten, mummojen ja pappojen palvelujen käyttämistä välituntien valvontaan. He voisivat toimia välituntivalvojina aivan omaksi ilokseen ja aikansa kuluksi. Opettajat saattavat olla niin rasittuneita oppituntiensa jälkeen, että he haluavat levätä hetken rauhassa välituntien aikana. Eläkeläisille saattaisi riittää korvaukseksi se, että he saisivat syödä ilmaiseksi koululla.
RSS Feed