Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, siitä pidettiin kansanäänestys ja toimittiin kansan tahdon mukaisesti. Valuuttaunioniin liittymisestä ei äänestetty, kuten Ruotsissa. Silloin Suomen ja Ruotsin tiet erkaantuivat toisistaan, koska Ruotsi jäi Euron ulkopuolelle toisin kuin Suomi. Mikäli Suomessakin olisi kysytty kansalta Euroon liittymisestä, todennäköisesti Suomi olisi päätynyt Ruotsin kanssa samaan ratkaisuun. Ehkä se olisi ollut Suomelle parempi valinta. Ainakin Suomi olisi jäänyt muiden Pohjoismaiden leiriin ja koko ajan tiivistyvän Euroalueen ulkopuolelle. Tästä tiivistymisestä myös Seppo Lindblom näyttää olevan nykyään huolissaan.
Mikäli Suomessa olisi silloin äänestetty Euroon liittymisestä, olisin silloin luultavasti äänestänyt liittymisen puolesta. Nyt epäilisin enemmän. Ruotsilla menee Euron ulkopuolella hyvin, eikä sen tarvitse rahoittaa Etelä-Euroopan alijäämävaltioita. Mikäli Ruotsille tulee huonot ajat, sillä on valuuttakurssipoolitiikka hätäkeinona toisin kuin Suomella. Alexander Stubb on todennut, että Euro on darvinistinen järjestelmä, jossa vahvat pärjäävät. Stubbin lausunto koskee Suomea mutta ei Ruotsia, koska sillä on oma valuutta. Euroon liittyminen tuo Suomelle suuria haasteita. Kuitenkin Suomi voi selvitä myös kovassa kilpailussa, jos kilpailu vain on reilua. Silloin Suomalaiset pääsevät nauttimaan Euron tuomista eduista.
On tietenkin tärkeää, että kuulumme nyt oikeaan viiteryhmään, läntiseen Eurooppaan. Euroon kuuluvien maiden keskinäisessä kilpailussa Suomen eduskunnan päätösvalta Suomea taloutta koskevissa asioissa tulee supistumaan yhtä vähäiseksi kuin nyt on esimerkiksi Oulun kaupunginvaltuuston päätösvalta Oulua koskevissa asioissa.
Euroopan, ennen kaikkea Euroalueen, yhdentyminen on vielä täysin kesken. Kysymyksessä ei ole vain Suomen eduskunnan päätösvallan supistuminen Brysselin hyväksi. Myös työmarkkinajärjestöjemme harjoittama sapelinkalistelu tulee vähenemään, koska niiden on pakko ottaa aikaisempaa suurempi vastuu Suomen kilpailukyvystä. Suomen Pankki ei enää voi korjata niiden tekemiä tyhmyyksiä, kuten ennen.
Eurojärjestelmän darvinistisuudesta Alexander Stubb on oikeassa. Kreikan ja Espanjan katastrofit, yli 50 % nuorisotyöttömyyksineen, osoittavat miten Euroalueen sisällä kohdellaan kilpailukyvyltään heikkoja maita. Suomen on kaikin keinoin hoidettava kilpailukykynsä kuntoon, jotta Kreikan tie ei ole Suomen tie. Silloin kun Stubb antoi lausuntonsa Euron darvinistisesta luonteesta, hän vielä saattoi pullistella Suomen talouden hyvällä kunnolla. Puheen jälkeen Suomen talous on nopeasti huonontunut.
Maamme itsenäisyys ei ole enää entisensä. Toivottavasti sekä kansanedustajamme että työmarkkinajohtajamme tajuavat, että niiden liikkumavara on nyt paljon vähäisempi kuin ennen valuuttaunionia ja Euroa. Elleivät he sitä vielä tajua, darvinismi, tiukka kilpailu euroalueen sisällä tulee opettamaan sen niille. Aikoinaan opin kansainvälisen talouden kurssilla, että yhden valuutan (esim. Euron, tai Markan) sisällä käydään kilpailua ja kauppaa absoluuttisen kilpailukyvyn periaatteella, mutta eri valuutta-alueiden kesken kauppaa käydään suhteellisen kilpailukyvyn periaatteella. Toisin sanoen Suomi , Saksa ja Kreikka kilpailevat keskenään euroalueen sisällä absoluuttisen kilpailukyvyn periaatteella. Tämä on darvinistista kilpailua, johon Ruotsin ei tarvitse sopeutua, koska sillä on oma valuutta. Suomi tai Kreikka voi joutua Euroalueella Ilomantsin asemaan, tyhjeneväksi syrjäseuduksi, joka on kilpailukykyinen vain raaka-aineen tuottajana ja rauhallisena lomakohteena.
Suomi voi selvitä myös darvinistisessa kilpailussa. Suomalaisilla on monia vahvuuksia, loistavia innovaatioita ja hyvä koulutustaso. Meillä on hyvät luonnonvarat. Tarvitsemme enemmän rakentavaa yhteistyötä työntekijöiden ja yrittäjien kesken. Kannattavat yritykset ovat myös työntekijöiden etu. Varsinkin kotimaiset perheyritykset työllistävät suomalaisia eivätkä siirrä toimintojaan helposti ulkomaille. Todellinen uhkakuva Suomen kilpailukyvylle voivat olla Euroopan Unionin ja Suomen eduskunnan säätämät uudet lait, jotka voivat estää suomalaisia hyödyntämästä omia luonnonvarojaan esimerkiksi tiukoilla ympäristömääräyksillä ja energiaveroilla. Metsän ja turpeen käyttö, energian tuottaminen ja maatalouden sekä elintarviketeollisuuden harjoittaminen voidaan tehdä lainsäädännön keinoin kilpailukyvyttömiksi. Silloin luonto säästyy, mutta Suomi autioituu erämaaksi, johon keskieurooppalaiset saavat tulla ihailemaan susia, poroja, karhuja ja hirviä. Maamme hyvä työllisyysaste olisi parasta sosiaalipolitiikkaa. Se tulisi edulliseksi myös veronmaksajille. Suomi selviää yhteistyöllä - Suomi ei selviä keskinäisellä vastakkainasettelulla.
RSS Feed
