Englanninkieliseen opetukseen siirtyminen yliopistoissa on alkanut askarruttaa yliopistoväkeä ja Kotimaisten kielten keskusta. Aalto-yliopisto on muuttanut ensi syksynä alkavat maisteriohjelmat englanninkielisiksi. Maamme pääkaupungissa saa kaupallista korkeakoulutusta jatkossa vain englanniksi ja ruotsiksi - ei lainkaan suomeksi. Kotimaisten kielten keskuksen johtaja, professori Pirkko Nuolijärvi on kantanut huolta asiasta. Hän sanoo: Jos mitään ei opeteta suomeksi, se vaikuttaa ajan oloon koko alaan ja suomen kieleen, kun jollakin alalla tulee sellaisia aukkoja, ettei ole enää käsitteitä, keskustelutapoja tai rirjoittamisen tapoja suomeksi.
Vihdoinkin joku alkaa kantaa huolta myös suomen kielestä. Suomen kieli oli keittiökielen asemassa vielä vajaa sata vuotta sitten. Suomessa kaikki yliopisto-opetus tapahtui ruotsinkielellä, ja kuuluimme Venäjään, joka siihen aikaan oli alkanut nostaa venäjän kielen asemaa täällä. Muutamat fennomaanit herättivät suomalaiset vaalimaan kieltään ja vaatimaan suomenkielistä yliopistokoulutusta ruotsinkielisen rinnalle.
Se saatiin svekomaanien vastustuksesta huolimatta. Vasta vuonna 1924 säädettiin, että Helsingin Yliopistossa on ruotsinkielisen opetuksen rinnalla opetettava myös suomen kielellä.
Monet Euroopan maat suojaavat lainsäädännöllään tiukasti maan pääkieltä. Esimerkiksi Ranska ja Ruotsi ja Viro ovat tässä asiassa olleet hyvin tiukkoja. Ruotsi sääti vuonna 2009 uuden lain, jolla turvataan maan pääkielen, ruotsin asemaa Ruotsissa. Siellä on säädetty millä kielillä koulutusta saa milläkin asteella antaa. Koko laki tähtää maan pääkielen, ruotsin suojelemiseen siirtolaisten ja englanninkielen puristuksessa.
Suomessakin lainsäädännöllinen huomio on viime vuosina keskittynyt ruotsinkielen aseman vahvistamiseen (mm. Svenska Nu -kampanja). Ruotsinkielen näkyvyyttä ja kuuluvuutta on parannettu koko maassa, myös puhtaasti suomenkielisillä alueilla. Maan pääkielestä, suomesta Suomen lainsäädäntö kantaa vähemmän huolta.
Suomi ottaa yleensä oppia Ruotsista. Myös Ruotsin uusi kielilainsäädäntö on mielestäni
tutustumisen arvoinen. Sillä on annettavaa Suomelle, kun täällä ruvetaan miettimään keinoja, joilla suomen kielen sälyminen sivistyskielenä turvataan. Nyt vallitsee Suomessa ja Ruotsissa tragikoominen tilanne: Suomella on ruotsinkielinen vähemmistö ja Ruotsissa on vielä suurempi, osin vanha, suomenkielinen vähemmistö. EU edellyttää, että sen jäsenmaat kohtelevat vähemmistöjään vastavuoroisuuden periaatteella. Nyt sekä Suomen että Ruotsin valtioiden päähuoli on vain ruotsin kielen asema näissä maissa. Suomen kielen asemasta ja säilymisestä ei ole huolta, vaikka se on pienempi ja uhanalaisempi kieli kuin ruotsi.
Vihdoinkin joku alkaa kantaa huolta myös suomen kielestä. Suomen kieli oli keittiökielen asemassa vielä vajaa sata vuotta sitten. Suomessa kaikki yliopisto-opetus tapahtui ruotsinkielellä, ja kuuluimme Venäjään, joka siihen aikaan oli alkanut nostaa venäjän kielen asemaa täällä. Muutamat fennomaanit herättivät suomalaiset vaalimaan kieltään ja vaatimaan suomenkielistä yliopistokoulutusta ruotsinkielisen rinnalle.
Se saatiin svekomaanien vastustuksesta huolimatta. Vasta vuonna 1924 säädettiin, että Helsingin Yliopistossa on ruotsinkielisen opetuksen rinnalla opetettava myös suomen kielellä.
Monet Euroopan maat suojaavat lainsäädännöllään tiukasti maan pääkieltä. Esimerkiksi Ranska ja Ruotsi ja Viro ovat tässä asiassa olleet hyvin tiukkoja. Ruotsi sääti vuonna 2009 uuden lain, jolla turvataan maan pääkielen, ruotsin asemaa Ruotsissa. Siellä on säädetty millä kielillä koulutusta saa milläkin asteella antaa. Koko laki tähtää maan pääkielen, ruotsin suojelemiseen siirtolaisten ja englanninkielen puristuksessa.
Suomessakin lainsäädännöllinen huomio on viime vuosina keskittynyt ruotsinkielen aseman vahvistamiseen (mm. Svenska Nu -kampanja). Ruotsinkielen näkyvyyttä ja kuuluvuutta on parannettu koko maassa, myös puhtaasti suomenkielisillä alueilla. Maan pääkielestä, suomesta Suomen lainsäädäntö kantaa vähemmän huolta.
Suomi ottaa yleensä oppia Ruotsista. Myös Ruotsin uusi kielilainsäädäntö on mielestäni
tutustumisen arvoinen. Sillä on annettavaa Suomelle, kun täällä ruvetaan miettimään keinoja, joilla suomen kielen sälyminen sivistyskielenä turvataan. Nyt vallitsee Suomessa ja Ruotsissa tragikoominen tilanne: Suomella on ruotsinkielinen vähemmistö ja Ruotsissa on vielä suurempi, osin vanha, suomenkielinen vähemmistö. EU edellyttää, että sen jäsenmaat kohtelevat vähemmistöjään vastavuoroisuuden periaatteella. Nyt sekä Suomen että Ruotsin valtioiden päähuoli on vain ruotsin kielen asema näissä maissa. Suomen kielen asemasta ja säilymisestä ei ole huolta, vaikka se on pienempi ja uhanalaisempi kieli kuin ruotsi.
RSS Feed