Oli häkellyttävää katsoa eilistä A-Talkia, jonka aihe oli "Suomi suomalaisille".
Syytettyjen penkillä siinä olivat perussuomalaisten kansanedustajat Jussi Halla-Aho
ja Olli Immonen, joka on ryhtynyt myös Suomen Sisun puheenjohtajaksi.
Minua häkellytti eniten se, että ohjelman syyttäjät olivat sitä mieltä, että on rasismia, mikäli ei kannata vapaata elintasopakolaisuutta Suomeen. On rasismia, mikäli ajaa Suomen veronmaksajien etua rajoittamalla sellaisten luku- ja kirjoitustaidottomien ulkomaalaisten tulvaa Suomeen, joiden on vaikea sopeutua tänne ja joutuvat siksi elämään sosiaalitukien varassa, ehkä jopa koko elämänsä ajan. On rasismia suosia sellaisia siirtolaisia, joita Suomi oikeasti tarvitsee työmarkkinoilla. Syyttäjinä, humanisteina ja internationalisteina ohjelmassa esiintyivät Vasemmistoliiton Dan Koivulaakso ja Huvustadsbladetin toimittaja Marianne Lyden.
Ruotsi on mennyt arveluttavan pitkälle sosiaalisin perustein tapahtuvan maahanmuuton
suosimisessa. Kanada puolestaan pisteyttää halukkaat maahanmuuttajat avoimesti sen mukaan, mitä annettavaa maahanmuuttajalla on Kanadalle. Kuitenkaan Kanadaa ei pidetä rasistisena maana, vaan sen politiikka on ollut ilmeisen onnistunutta. Kanadan talous kehittyy, ja ristiriidat syntyperäisten kanadalaisten ja maahanmuuttajien välillä eivät ole kärjistyneet. Ruotsissa puolestaan ongelmat ja Sverigedemokraatit ovat nousussa maan löperön maahanmuuttopolitiikan seurauksena.
Katainen ja Urpilainen ovat nyt molemmat myöntäneet, että maan talous on huonommassa kunnossa kuin he ovat luulleet. Se on hyvän merkki. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Poliitikkojen on helppo kannattaa kaikkia yleviä ja hyvää tarkoittavia asioita, joilla hoidetaan paitsi Suomen myös muiden Euroopan maiden ja koko maailman ongelmia. Myös vanhusten, lasten ja ympäristön hoitaminen on tärkeää ja vaatii paljon rahaa. Ei ole rasismia asettaa tänne veroja maksaneiden vanhusten ja sotaveteraanien sairaalapaikkoja ja terveydenhoitoa tänne pyrkivien maahanmuuttajavanhusten tarpeiden edelle.
Rahan hankkiminen on poliitkoille vaikeaa: ainoat asiat, mitä poliittiset päättäjät ovat onnistuneet kehittämään, ovat veronkorotukset ja uudet verotettavat kohteet.Missä ovat rakenteelliset uudistukset, joilla tuetaan kilpailukykyä, yritysten kasvua ja työllisyyttä?
Demokratia saattaa ajaa itsensä konkurssiin, koska niukkuuden jakaminen on poliitikoille niin epämiellyttävää, että päätöksiä ei saada aikaan. Myös Rooman imperiumi sortui ylivelkaantumiseen.
Työllisyyden ja kasvun moottoriksi tarvitsemme vahvan pk -sektorin, yrittämistä ja kasvollista kotimaista omistajuutta. Se ei toimi kvartaalikapitalismin ehdoilla, vaan on sitoutunut maahamme pitkäjänteisesti. Mitä suurempi osa suomalaisista omistaa ja kokee omistavansa jotakin, sitä vastuullisempaa on myös taloutemme hoitaminen. Yrittäjämäistä ajattelua tarvittaisiin enemmän myös maamme poliittiseen johtoon.
Poliitikkojen pitäisi hoitaa valtion taloutta yhtä vastuullisesti kuin hoitaisivat oman perheensä tai perheyrityksensä taloutta.
Syytettyjen penkillä siinä olivat perussuomalaisten kansanedustajat Jussi Halla-Aho
ja Olli Immonen, joka on ryhtynyt myös Suomen Sisun puheenjohtajaksi.
Minua häkellytti eniten se, että ohjelman syyttäjät olivat sitä mieltä, että on rasismia, mikäli ei kannata vapaata elintasopakolaisuutta Suomeen. On rasismia, mikäli ajaa Suomen veronmaksajien etua rajoittamalla sellaisten luku- ja kirjoitustaidottomien ulkomaalaisten tulvaa Suomeen, joiden on vaikea sopeutua tänne ja joutuvat siksi elämään sosiaalitukien varassa, ehkä jopa koko elämänsä ajan. On rasismia suosia sellaisia siirtolaisia, joita Suomi oikeasti tarvitsee työmarkkinoilla. Syyttäjinä, humanisteina ja internationalisteina ohjelmassa esiintyivät Vasemmistoliiton Dan Koivulaakso ja Huvustadsbladetin toimittaja Marianne Lyden.
Ruotsi on mennyt arveluttavan pitkälle sosiaalisin perustein tapahtuvan maahanmuuton
suosimisessa. Kanada puolestaan pisteyttää halukkaat maahanmuuttajat avoimesti sen mukaan, mitä annettavaa maahanmuuttajalla on Kanadalle. Kuitenkaan Kanadaa ei pidetä rasistisena maana, vaan sen politiikka on ollut ilmeisen onnistunutta. Kanadan talous kehittyy, ja ristiriidat syntyperäisten kanadalaisten ja maahanmuuttajien välillä eivät ole kärjistyneet. Ruotsissa puolestaan ongelmat ja Sverigedemokraatit ovat nousussa maan löperön maahanmuuttopolitiikan seurauksena.
Katainen ja Urpilainen ovat nyt molemmat myöntäneet, että maan talous on huonommassa kunnossa kuin he ovat luulleet. Se on hyvän merkki. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Poliitikkojen on helppo kannattaa kaikkia yleviä ja hyvää tarkoittavia asioita, joilla hoidetaan paitsi Suomen myös muiden Euroopan maiden ja koko maailman ongelmia. Myös vanhusten, lasten ja ympäristön hoitaminen on tärkeää ja vaatii paljon rahaa. Ei ole rasismia asettaa tänne veroja maksaneiden vanhusten ja sotaveteraanien sairaalapaikkoja ja terveydenhoitoa tänne pyrkivien maahanmuuttajavanhusten tarpeiden edelle.
Rahan hankkiminen on poliitkoille vaikeaa: ainoat asiat, mitä poliittiset päättäjät ovat onnistuneet kehittämään, ovat veronkorotukset ja uudet verotettavat kohteet.Missä ovat rakenteelliset uudistukset, joilla tuetaan kilpailukykyä, yritysten kasvua ja työllisyyttä?
Demokratia saattaa ajaa itsensä konkurssiin, koska niukkuuden jakaminen on poliitikoille niin epämiellyttävää, että päätöksiä ei saada aikaan. Myös Rooman imperiumi sortui ylivelkaantumiseen.
Työllisyyden ja kasvun moottoriksi tarvitsemme vahvan pk -sektorin, yrittämistä ja kasvollista kotimaista omistajuutta. Se ei toimi kvartaalikapitalismin ehdoilla, vaan on sitoutunut maahamme pitkäjänteisesti. Mitä suurempi osa suomalaisista omistaa ja kokee omistavansa jotakin, sitä vastuullisempaa on myös taloutemme hoitaminen. Yrittäjämäistä ajattelua tarvittaisiin enemmän myös maamme poliittiseen johtoon.
Poliitikkojen pitäisi hoitaa valtion taloutta yhtä vastuullisesti kuin hoitaisivat oman perheensä tai perheyrityksensä taloutta.
RSS Feed