Käväisin jouluna Turussa ja luin Turun Sanomista emeritusprofessori Esko Valtaojan
kolumnin: "Kielillä puhumisen jalo taito".  Miksiköhän näin järkevät puheenvuorot esitetään vasta silloin, kun professorit ovat jo siirtyneet eläkepäiville?  Onko ura vaarassa, jos  johtavan median valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä erehtyy esittämään silloin kun henkilö on mukana aktiivisessa työelämässä?     Kieltenopetusta halutaan Suomen kouluissa monipuolistaa, koska tällä hetkellä maassamme opiskellaan käytännössä vain kahta vierasta kieltä, englantia ja ruotsia, joista vain ruotsinopiskelu on kaikille pakollista.

Vaikutusvaltaiset tahot Ruotsissa ja Suomessa haluavat, että ruotsin opetusta ennemmin jopa lisätään kuin vähennetään Suomen koululaisille nykyisestään. Siihen on tähdännyt jo päättynyt kampanja "Svenska Nu", jota Ruotsin valtio sekä RKP :n hallinnoimat rikkaat säätiöt rahoittivat. Kampanjan maksettuina keulakuvina ovat toimineet Martti Ahtisaari ja Paavo Lipponen. Koska kieltenopetukseen voi käyttää vain rajallisen tuntimäärän, jää vaihtoehdoksi vain se, että englannin opetusta tulee vähentää nykyisestään, jotta saadaan tilaa saksalle, ranskalle, venäjälle, arabialle ja kiinalle  ym.   Esko Valtaoja kertoo tyhjentävästi myös minun mielipiteeni asiasta:

Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja Jukka Viitaniemi julkaisi lehdessään kolumnin 20.1.2017 otsikolla "Voi tätä myötähäpeää". Hän jatkaa: "Kyllä on taas vaikeata osata olla ylpeä ammattikunnastaan. Enää ei kehtaa hypätä pöydälle ja julistaa olevansa toimittaja. Jokainen tietää, että journalisteissa on kermapeppuja, jotka eivät kestä pienintäkään puhuria".

Viitaniemi päättää kolumninsa: "Joku saattaa ihmetellä, miksi Yleisradio on taas tikun nokassa.  Tuottavathan muutkin viestimet sontaa ja niiden vainoharhaiset verikoirat nostavat olemattomia kohuja.  Ylellä on erityinen laatuvastuu siksi, että se rahoitetaan yhteisistä varoista.  Iltapäivälehtien ja muun tuuban ostaminen on täysin vapaaehtoista, mutta Yle ottaa väkisin. Maksajalla on oikeus saada rahoilleen vastinetta."

Jukka Viitaniemen kolumni osui mielestäni naulan kantaan, kun arvioin YLE :n niitä toimittajia, jotka tuottaja Renny Jokelinin johdolla tekivät ohjelmaa Runnin Kylpylästä. Jo eläkkeelle jääneellä Viitaniemellä on edelleen ammattiylpeys tallella. YLE :n toimittajilla on jäljellä vain "kermapeppu", eli he eivät kestä arvostelua, vaikka työkseen etsivät yhteiskunnasta mollattavia. MOT :n toimittajilla tuntui olevan valmis käsikirjoitus, jossa tavoite oli nolata haastateltavat. Ei ihme, että halukkaita haastateltavia ei tahtonut löytyä.  Toimittaja valitsi kysymykset niin, että haastateltavalla ei ollut mahdollisuutta tuoda kylpylähankkeen hyviä puolia esiin. Jos haastateltava yritti sanoa jotakin positiivista, niin ne kohdat pimitettiin ohjelmasta.

Erityisen valitettavaa on, että jokaisen ohjelman esityskerran jälkeen Runnin kylpylä on saanut peruutuksia jo sovituista asiakastilaisuuksista. Viimeisen esityskerran jälkeen 80 hengen seurue ilmoitti siirtyvänsä, Runnin sijaan, erääseen toiseen kokouspaikkaan.  MOT :n yksipuolisen ja vastuuttoman ohjelman takia 30 hengen työpaikat saattavat vaarantua Runnissa. Korvaako Renny Jokelin vahingot, vai jäävätkö ne Yleisradion korvattaviksi?

Miten se 10.000.- € vaaliraha, jonka edustamani yhtiö, laillisesti,  10 vuotta sitten myönsi  Sauli Niinistön vaalikampanjaan liittyy, Renny Jokelinin mielestä, Runnin kylpyläinvestointiin? Minä vastaan: Ei liity mitenkään.  Todennäköisesti   Kokoomus on ilmoittanut saamansa vaalirahan asianmukaisesti. Jos ei ole ilmoittanut, se on Kokoomuksen vika, ei minun eikä edustamani yhtiön vika.

Teimme Runnin kylpylän osakkeista lailliset kauppakirjat, jotka kestävät päivänvalon. Runnista maksettiin täysi markkinahinta, ja haasteet tämän, valtakunnallisestikin arvokkaan ja perinteikkään kylpylän pelastamisessa ovat suuret - myös ilman YLE :n harjoittamaa parjauskampanjaa.  Jokelinin tuottama ohjelma oli sekava. Sekavuus johtui siitä, että kähmintää ei löytynyt. Toimittajien valmis käsikirjoitus ei saanut vahvistusta heidän tutkimuksistaan. Siksi toimittajat joutuivat turvautumaan epämääräisiin vihjailuihin. YLE :n omien eettisten ohjeiden, kohta 3 kuuluu seuraavasti:
"Yleisön on voitava erottaa sekä tosiasiat että niiden taustoittaminen mielipide- ja sepitteellisistä asioista"  . Tätä kohtaa ohjelmassa rikottiin koko ajan.

Jos Renny Jokelinin mainostamissa papereissa on jotakin minua raskauttavaa, esittäköön sen viranomaisille ja lopettakoon vihjailut.  Muuten harkitsen hänen haastamistaan kunnian loukkauksesta ja yhtiöidemme elinkeinotoiminnan tahallisesta vahingoittamisesta.  Me Runnin nykyiset omistajat emme tietewnkään vastaa niistä tapahtumista, joita Runnin omistuksessa on mahdollisesti ollut,  ennen kuin tulimme kauppaneuvos Lehden kanssa mukaan yhtiön toimintaan. Yhtäkään Nuorisosäätiön edustajaa en ole eläissäni tavannut, vaikka "tutkivat journalistit" liittivät minut samaan  "koplaan".  Tulen esittämään  Spa Hotel Runni Oy :n hallitukselle vahingonkorvauskanteen nostamista sekä tuottaja Renny Jokelinia että YLE :ä  vastaan yhtiömme maineen ja toiminnan tahallisesta vahingoittamisesta.

Merisalon osuus kiinnosti toimittajia kovasti, vaikka hän tai sen enempää jutussa mainittu Nuorisosäätiö , eivät ole mitenkään mukana Runnin nykyisessä toiminnassa. Mielestäni YLE :n tehtävä ei ole jatkaa Arto Merisalon rankaisemista sen jälkeen, kun hän on rangaistuksensa kärsinyt.  Hänellekin tulee antaa uusi mahdollisuus elättää itsensä sillä työllä, jota hän parhaiten osaa.  Lisärangaistusta MOT :n  "tutkivat journalistit" toteuttavat tehdessään häväistysjuttuja kaikista niistä henkilöistä ja tahoista, jotka vielä uskaltavat olla missään tekemisissä Merisalon tai hänen edustamansa työnantajan kanssa.

Meillä, jotka kustannamme YLE :n toiminnan, on oikeus vaatia tasokasta ohjelmaa rahojemme vastineeksi. MOT  ohjelma Runnista oli riman alitus, "sontaa", kuten Jukka Viitaniemi kirjoitti Hämeen Sanomissa.

Ylessä, sen ajankohtaispuolella,  on viime viikkoina kuohunut.  En ihmettele sitä lainkaan, kun olen omakohtaisestikin saanut kokea  MOT -ohjelman tason ja toimintatavan, jolla Ylen eräät toimittajat tekevät ns. tutkivaa jouranalismiaan.

Ylen toimittajat voivat valita kohteekseen kenen tahansa henkilön, erityisesti poliitikon tai yritysjohtajan, vaikka kaikki yritysjohtajat eivät olekaan julkisuuden henkilöitä. Vihervasemmisto ja RKP ovat perinteisesti yliedustettuina Ylen toimittajakunnassa. Nyt ne kaikki kuuluvat oppositioon.  Tämä näkyy Ylen toiminnassa.  Lehtimiehet ja toimittajat ovat osaltaan vastuussa siitä, että monet pätevät ihmiset eivät halua lähteä politiikkaan ajamaan yhteisiä asioita, koska he eivät halua, että he itse tai heidän perheenjäsenensä joutuvat, valtakunnallisen median yllyttäminä, yleisen vihan kohteiksi.

Maanantaina 9.1. TV 1 :ssä esitettiin uusintana MOT -ohjelma Runnin kylpylästä, jonka enemmistöosakkaaksi olen ryhtynyt viime kesänä yhdessä kauppaneuvos ja kansanedustaja Eero Lehden kanssa.  Olemme pyrkineet elvyttämään  tuon kulttuurihistoriallisestikin arvokkaan kylpylähotellin. Se on Suomen vanhin, yhtäjaksoisesti toiminut kylpylähotelli, jossa ovat viettäneet aikaansa mm. Carl Gustav Mannerheim.  Muita kuuluisia ravintolan ja Runnin kartanohotellin suosijoita ovat olleet mm. Akseli Gallen-Kallela, Järnefeltin veljekset, Aino Ackté, Oskar Merikanto, Toivo Kuula, Juhani Aho, Eino Leino sekä Pekka Halonen.  Kartanohotelli on Museoviraston suojeluksessa.

Runnin kylpylähotellin elvyttäminen usean miljoonan euron investoinnilla on herättänyt suurta innostusta Ylä-Savon ja Kuopion johtavissa lehdissä. Se toi Iisalmeen yli 30 uutta työpaikkaa ja pelasti kulttuurihistoriallisestikin arvokkaan kylpylähotellin ilman yhteiskunnan tukea. Tämä ei lainkaan kiinnostanut Ylen  ”tutkivia journalisteja”, koska pelastamisen tekivät väärät henkilöt.  Kylpylähotelli on Ylen mielestä  ”väärin pelastettu”.

Runnin  historiallisen kylpylähotellin pelastamiseen osallistuivat Eero Lehden ja minun lisäkseni  Salpausselän Rakentajien Mika Wilenius, Arto Merisalo ja Ilari Hassinen sekä muu pätevä ja motivoitunut henkilökunta, joka työskentelee kylpylässä tänäkin päivänä.  Ylen toimittajat yrittivät epätoivoisesti löytää joitakin merkkejä kähminnästä. Siksi Nuorisosäätiönkin nimi piti tuoda mukaan dokumenttiin.  En ole koskaan tavannut yhtäkään Nuorisosäätiön edustajaa, eikä säätiö ole mitenkään mukana Runnin nykyisessä toiminnassa.  Menneisyyden kaikkia koukeroita en tunne, eivätkä ne ole mielestäni   olennaisia kylpylän tulevaisuuden kannalta.  Harmittaa ainoastaan, mikäli MOT vaikeuttaa negatiivisella ohjelmalla Runnin toimintaa.  Hoitaako Yle tehtäväänsä näin?  Tällaista toimintaa varten Ylen ei pitäisi saada lainkaan verovaroja.

Olen ihmetellyt ja yrittänyt löytää vastausta siihen, miksi nyt juuri minä jouduin Ylen toimittajien hampaisiin. En ole koskaan ollut Yleä kiinnostava henkilö.  Olen päätynyt siihen johtopäätökseen, että Ylen toimittajien oikea maali onkin Nuorisosäätiö ja Keskustapuolue. Toimittajat haluavat, että seuraava pääministeri löytyy vasemmistosta.
Olen antanut Sauli Niinistön vaalikassaan aikoinani  täysin laillisesti 10.000 €, enkä ole pyytänyt lahjoitustani edes salaamaan, koska olen ylpeä siitä, että olen saanut vähäiseltä osuudeltani olla tukemassa hänen valintaansa presidentiksi.  Suuri enemmistö suomalaisista on häneen tyytyväisiä. Kuitenkin sain MOT :ssa  tuosta lahjoituksesta kunnianimen ”suuri vaalirahoittaja”.    AY – liike ja erilaiset,  esimerkiksi RKP :n,   verovapaat säätiöt ovat oikeasti suuria vaalirahoittajia, joista vaietaan.   Minun antamani roposet ovat murusia niiden rinnalla.   Toimittajien tarkoitus oli käydä porvaripuolueiden kimppuun uudelleen elvytettävällä vaalirahaskandaalilla.   Toimittajat luottivat siihen, että kansa ei enää muista sitä, että ketään ei loppujen lopuksi todettu syylliseksi vaalirahaoikeudenkäynneissä, joilla varsinkin Keskustapuoluetta aikoinaan hiillostettiin.  

Minun mielestäni yksityisellä henkilöllä on oikeus jakaa avoimesti vaalirahaa omista, jo verotetuista, rahoistaan henkilölle, joka nauttii hänen luottamustaan.  AY -liikkeellä ei niinkään ole oikeutta jakaa vaalirahaa vain vasemmiston ehdokkaille, koska kaikki AY -liikkeen jäsenet eivät kannata vasemmistoa. AY -liike ei sitä paitsi ole maksanut veroa niistä varoista, joita se lahjoittaa ehdokkaille.

Elinkeinoministeri  Mika Lintilä kaipasi tämän aamun uutisissa (10.1. 2017) Suomeen lisää investointeja, jotta talouden kasvu ja työllisyys maassamme paranisivat.  Yle suhtautuu kotimaisiin investointeihin negatiivisesti toisin kuin maakuntien media. Ovatko Ylen toimittajat vieraantuneet täysin taloudellisista realiteeteista, koska Ylen toiminta on turvattu verovaroin?   Ohjaako poliittinen valtapeli toimittajia niin kovasti, että  maamme taloudellinen etu unohtuu?
 
 
 

Torstain Aamupostissa 6.3. esitettiin huolestunut kysymys minulle siitä, miten Suomi pystyy rahoittamaan kansalaispalkan.  Kysymys on varsin aiheellinen, kun tiedämme Suomen jo nyt elävän yli varojensa.

Suomella ei todellakaan ole tällä hetkellä varaa lisätä kansalaisten ostovoimaa ylimääräisillä palkankorotuksilla. Sehän tapahtuisi vain velkaantumista lisäämällä. Siksi kansalaispalkka pitää toteuttaa niin, että ostovoima ja velkaantuminen eivät kumpikaan kasva. Koko kansalaispalkan tarkoitus on poistaa kannustinloukut, tehdä työn tekeminen aina kannattavammaksi kuin jouten oleminen. Tarkoitus on myös tarjota kaikille Suomen täällä asuville kansalaisille vähintään niukka toimeentulomahdollisuus mahdollisimman pienillä byrokratiakustannuksilla. Jo nykyisin rahaa jaetaan ihmisille lukuisista tuuteista työttömyyskorvauksina, toimeentulotukina, asumistukina, kansaneläkkeinä, opintotukina ym. Niille yhteistä on, että jo nyt kaikki ne rahoitetaan pääasiassa verovaroista. Niitä varten on säädetty monimutkainen pykäläviidakko ja byrokratia, joka rajoittaa ihmisten käyttäytymistä, estäen milloin opiskelun milloin työnteon.  Kaikki nämä rahat voitaisiin muuttaa kansalaispalkaksi. Olennaista on, että kansalaispalkkaa saavat henkilöt saavat vapaasti ansaita omalla työllään lisää rahaa oman elintasonsa nostamiseksi.

Uudistus voitaisiin toteuttaa myös niin, että sen piiriin kuuluisivat vain ne Suomen kansalaiset, jotka ovat työikäisiä ja edes osittain työkykyisiä.  Työvoimavahvuuden ulkopuolelle kuuluvat lapset ja vanhukset voisivat tällöin jäädä nykyisen sosiaalijärjestelmän piiriin. Kansalaispalkan suuruudesta päättäisi eduskunta. Jos se olisi esimerkiksi 500 €/ kk, niin sen päälle voisi tehdä vapaasti niin paljon ansiotyötä kuin haluaisi.

Mikäli esimerkiksi  1000 € lisäansiosta menisi veroa 25 %, niin henkilö maksaisi veroja 250 € ja henkilön käteen jäisi 500 + 750 € = 1250€ /kk.  Jos veroprosentti seuraavalta 1000 € palkanlisästä  45 %, niin hän maksaisi yhteiskunnalle verotuloja  250 €+ 450 €  = 700 € verran eli  200 € enemmän kuin  mitä hän saisi kansalaispalkkaa. Hän saisi silloin käteensä 500 € + 1300 € = 1800 €.   Jos veron osuus olisi 55 %  seuraavasta  1000 € lisäansiosta  ( jolloin kuukausiansio on  3000 € palkkaa + 500 € kansalaispalkka), niin henkilö maksaisi lisää veroja 550 €/ kk.  Hän maksaisi silloin veroja yhteiskunnalle 250€ + 450 € + 550 € = 1250 € /kk.  Käteen  jäisi 3000 €  kuukausipalkasta   silloin  3000 € - 1250 € + 500 = 2250 €.  Progressiivisella verotuksella yhteiskunta perisi jo vähän alle 2000 €/ kk  ansaitsevalta henkilöltä veroa enemmän kuin hän saa kansalaispalkkaa.  Olennaista on, että työtä vastaan ottava henkilö ansaitsee aina enemmän kuin henkilö, joka ei ota työtä vastaan.

Lehdissä on ollut kirjoituksia, joissa on valitettu, että tilapäistä tai pienipalkkaista työtä ei kannata ottaa vastaan, koska tulee karenssia ja avustukset jäävät heti pois. Niin ei saa käydä, vaan työn pitää olla aina kannattavaa tekijälleen. Myös henkilöille, joiden työkyky on alentunut pitää olla tarjolla edes pienipalkkaisia töitä, jotta heillä on mahdollisuus aktivoitua ja tulla mukaan yhteiskunnan toimintaan. Yhteiskunnassa on paljon tekemätöntä työtä, joka jää näkymättömiin, koska siitä ei kannata maksaa edes minimipalkkaa. Se työ karkaa helposti myös halpamaihin. Jos nämä työt tehdään Suomessa, työllisyytemme paranee, verotulomme kasvavat ja niiden kasvulla voidaan rahoittaa suuri osa kansalaispalkasta.

Torstain Aamupostissa 27.2. sattui hauskasti samalle sivulle kaksi yleisökirjoitusta, joista ensimmäinen oli erittäin asiantunteva ja laajakatseinen Lassi Kaupin kirjoitus maailman kovasta kilpailutilanteesta. Tässä kisassa Suomi on häviäjän roolissa jäykkine työmarkkinoineen. Suomi menettää työpaikkoja, koska kansainvälistyneillä pääomamarkinoilla kotimainen ja ulkomainen  raha välttelevät Suomea saadessaan muualta  parempia tuottoja kuin täältä.   Ei auta itku eikä syyttely, jos Suomi ei ole kilpailukykyinen.

Ennen Suomi hoiti kilpailukyvyttömyytensä kuntoon devalvoimalla. Devalvaation jälkeen saatoimme  jatkaa holtitonta työmarkkinapolitiikkaamme, kunnes  kilpailukykymme aina uudelleen, muutaman vuoden välein,  korjattiin kuntoon devalvaatiolla. Nyt Suomi kuuluu euroon, eikä ulkoista devalvaatiota voi tehdä. Meidän on opittava uudet toimintatavat. Mitä hitaammin opimme uudet toimintatavat, sitä syvemmän elintason laskun kautta meidän suomalaisten on kuljettava.   Ruotsin finanssipoliittisen neuvoston entinen puheenjohtaja, professori Lars Calmfors ennusti  27.2. 2014 Dagens Nyheterissä Suomelle pitkäaikaisia talousvaikeuksia. Hän sanoo, että Suomi kärsii samanaikaisesti kolmesta kriisistä: Nokian kriisi, metsäteollisuuden rakennemuutos ja teräksen kansainvälinen ylituotanto. Vuoden 2008 jälkeen Suomen kokonaistuotanto on laskenut 4 %, kun taas Ruotsin kokonaistuotanto on kasvanut samana aikana 6 %. Suomen ongelma on nyt myös se, että Suomella ei ole omaa markkaa, jonka voisi nyt devalvoida voimakkaasti. Hänen mielestään Suomen on vaikea säilyä pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, koska sisäisen devalvaation tekeminen on ulkoista devalvaatiota kivuliaampi ja sen tekeminen kestää kauan. Globalisaation aikana talouden muutokset ovat entistä rajumpia, koska globalisaatio johtaa kansainväliseen työnjakoon, tuotannon erikoistumiseen. Tämä lisää haavoittumisriskiä.

Toinen Aamupostin yleisökirjoitus epäili kauppaneuvoksen humaanisuuden aitoutta, kun olin esittänyt kansalaispalkkaa Suomeen. Kirjoittajan mielestä työehtosopimuksen yleissitovuudesta luopuminen on niin pyhä ja arka asia, että siitä voidaan keskustella vain Troijan puuhevoseen kätkettynä.  Mielestäni yleissitovuudesta luopuminen on yksi elementti siinä rakennelmassa, jolla parannetaan Suomen kansantalouden huonoa kilpailukykyä. Hyväksyn kirjoittajan esittämän veroprogression nostamisen, mikäli kansalaispalkka laajennetaan yhtenäisenä kaikille suomalaisille. Veroprogressiolla voidaan hyvätuloisten kansalaispalkka leikata takaisin valtiolle, koska hyvätuloiset eivät kansalaispalkkaa tarvitse. Kirjoittajan kannattama eläkekattokin voidaan minun puolestani säätää Suomeen.

Yritysten ja tänne tehtävien investointien lisäverottamisessa ei kuitenkaan ole mitään järkeä, koska lisäverot vähentäisivät investointeja tänne entisestäänkin. Kansainvälinen verokilpailu yrityksistä ja investoinneista on nyt kova myös Euroopan Unionin sisällä. Esimerkiksi Viro, Luxemburg ja Irlanti houkuttelevat jo nyt olemattomilla pääoma- ja yhteisöveroilla investointeja tehokkaammin kuin Suomi. Niinpä Suomi onkin OECD :n talousennusteessa pudonnut tämän vuoden osalta Euroopan rupusakkiin. Talouskasvumme on pysähtynyt.  Vain Kyproksen kasvu on yhtä olematonta.  Kaikki muut  EU :n jäsenmaat, myös Etelä-Euroopassa,  ovat pääsemässä taloudessaan kasvuun.

Yleissitovuudesta luopuminen lisäisi Suomessa työvoiman kysyntää erityisesti vähän koulutusta vaativiin työtehtäviin pienissä yrityksissä. Vaativampien töiden palkkataso ei olisi vaarassa. Niiden palkkataso määräytyy jo nyt kysynnän ja tarjonnan mukaan, mistä todistavat esimerkiksi palkkaliukumat, joita ei nykyisinkään määrätä työehtosopimuksissa. Ne yritykset, jotka kuuluvat työnantajajärjestöön, sitoutuisivat työehtosopimusten palkkatasoon jatkossakin.

Työelämän ulkopuolella on myös alkoholisteja tällä hetkellä. Eräs nimimerkki Aamupostin 21.2. numerossa väitti vain tällaisten henkilöiden hyötyvän esittämästäni kansalaispalkasta. On totta, että tällä hetkellä moni alkoholisti on myös  pitkäaikaistyötön.  Pitkäaikainen työttömyys voi invalidisoida työttömiksi joutuneita henkilöitä, niin että heistä ei enää ole täysipainoiseen työhön, vaikka sellainen sattumalta joskus löytyisikin. Myöskään nykyisellä sosiaalijärjestelmällä alkoholistien ei anneta kuolla Suomessa nälkään eikä pakkaseen, vaikka he jatkavat elämäntapaansa.  Siinä suhteessa pieni kansalaispalkka ei muuta tilannetta toiseksi, alkoholistit ovat edelleen huonoja veronmaksajia, nettosaajia yhteiskunnalta, kuten tälläkin hetkellä.

Pekka Lyly sanoi äskettäisessä TV – ohjelmassa, jossa hän keskusteli Saksan menestyksekkäästä palkkajärjestelmästä Timo Laatusen kanssa, ytimekkäästi työntekijäjärjestöjen kannan: ” Työstä pitää saada niin hyvä palkka, että sillä elää Suomessa. ”  Suomesta on erittäin vaikea löytää sellaista yksityistä yritystä, joka palkkaa tällaisen alkoholistin vakituiseen työhön sellaisella palkalla, jonka työlainsäädäntö määrää. Jos joku järkevä työnantaja erehtyy palkkaamaan hänet, niin korjaa erehdyksensä jo koeaikana. Kansalaispalkka yhdessä joustavan työlainsäädännön kanssa voisi mahdollistaa sen, että tällaiset alkoholistit voisivat saada edes lyhytaikaisia keikkatöitä, normaalia alhaisemmalla palkkatasolla. Näin olisi  päästy siihen, että tällaiset alkoholistit ansaitsisivat edes osan elannostaan itse, eivätkä olisi kokonaan yhteiskunnan varassa kuten nyt.

Työehtosopimusten yleissitovuudesta tulisi luopua, jotta vajaakuntoisetkin voivat työllistyä. Tällä hetkellä Suomen työmarkkinoilla suositaan joko – tai –käytäntöä:  joko selviät itse työelämässä ja olet hyvä veronmaksaja tai elät kokonaan yhteiskunnan varoilla ja olet taakka veronmaksajille ja viranomaisille. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä passivoi ihmisiä: työttömyyspäivärahaa saava ei saa opiskella päiväaikaan. Tähän saakka hän ei ole saanut tehdä tilapäistäkään työtä menettämättä työttömyyskorvausta. Sairaseläkkeellä oleva ei ole saanut olla ansiotyössä menettämättä eläkettään.

Kansalaispalkkajärjestelmä kannustaa ihmisiä aktiivisuuteen - ei passiivisuuteen.  Se sopii hyvin esimerkiksi aloittaville nuorille yrittäjille, nuorille taiteilijoille tai opiskelijoille. Kansalaispalkka kannustaa ihmisiä ottamaan vastaan myös pienipalkkaisia ja tilapäisiä töitä. Kansalaispalkka kannustaisi uusien pienyritysten muodostumista Suomeen. Niitä Suomi tarvitsee kovasti tällä hetkellä, kun suuret yhtiöt vähentävät työvoimaa. Kansalaispalkkajärjestelmä, yhdessä joustavan työlainsäädännön kanssa,   parantaisi Suomen kilpailukykyä ja työllisyyttä sekä vähentäisi tarvetta valtion menoleikkauksiin.

Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta selviää, että Suomen maksetut sosiaalimenot olivat vuonna 2012  yhteensä 31 % bruttokansantuotteesta eli noin 60.000 miljoonaa euroa (= 60 miljardia €).  Ojalan laskuopin mukaan siitä riittäisi kansalaispalkkaa jokaiselle suomalaiselle, vauvasta vaariin, 60.000 milj. / 5.5 miljoonaa =  10.909 €/ vuosi. Se tarkoittaisi 909 € kuukausittaista kansalaispalkkaa jokaiselle suomalaiselle, myös lapsille ja vanhuksille.   Minusta summa on yllättävän suuri, ja tähän pääsemiseksi ei tarvitse edes käynnistää setelikonetta, kuten eräs yleisökirjoittaja väitti  Aamupostissa 15.2.2014.  Riittää kun olemassa olevia varoja jaetaan tasaisesti kaikille Suomen kansalaisille.  En tarkoita, että kaikki Suomessa maksettavat sosiaalimenot pitäisi ehdottomasti muuttaa kansalaispalkaksi.  Siihen suuntaan pitäisi kuitenkin edetä, että virkamiesten ei tarvitse käyttää aikaansa sen seikan miettimiseen, tarvitseeko sosiaalipalveluja käyttävä hallintoalamainen uudet farkut juuri nyt vai vasta parin kuukauden kuluttua. 

Alamainen voisi itse päättää, mihin rahansa käyttää, vaatteisiin, asuntoon, ruokaan tai juomaan.  Sen harkitsemiseen käytettävä virkamiesten työaika ei ole kansantalouden kannalta tehokasta eikä tuottavaa ajankäyttöä. Tehokasta ei ole myöskään avustuksiin liittyvä paperisota. Työttömällä on oltava oikeus joko opiskella tai ottaa lyhytaikainen työ vastaan, ilman että hän menettää kansalaispalkan. Tämä on omiaan lisäämään työvoiman laatua ja tarjontaa, mikä on tarpeen eläköityvässä Suomessa. Kansalaispalkka mahdollistaa sen, että myös vajaakuntoiset voivat ottaa vastaan työtä sellaisella palkalla, joka vastaa heidän vajaata työpanostaan, ilman että heidän toimeentulonsa vaarantuu. Tämä edesauttaa heidän työllistymistään ja helpottaa heidän pysymistään mukana normaalissa yhteiskunnassa.

Myös sellainen tuotanto, joka nykyisin on karkaamassa kehitysmaihin alempien palkkojen perässä, voisi pysyä paremmin Suomessa, kun tehtaan työntekijät voisivat halutessaan tyytyä hiukan nykyistä alempaankin palkkatasoon. Kansalaispalkan tukemana moni työntekijä voisi mieluummin valita työn kuin työttömyyden, kun toimeentulo ei vaarantuisi.  Suomalaisen teollisuuden kilpailukyky ulkomaihin nähden paranisi – ilman devalvaatiota. On tärkeää, että Suomessa säilyy myös työvaltaista teollisuutta.

Suomen nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on kallis, byrokraattinen ja ihmisiä passivoiva. Se aiheuttaa kannustinloukun, estää ihmisiä työllistymästä, silloin kun sosiaaliavustuksilla eläminen on työttömälle kannattavampi vaihtoehto kuin työn vastaan ottaminen. Kansalaispalkkaan siirtyminen poistaa kannustinloukun ja parantaa työvoiman tarjontaa. Suomalaiset kokevat, tuoreen mielipidemittauksen mukaan, että Suomen valtio holhoaa kansalaisiaan liiaksi.  Kansalaispalkan käyttöön ottaminen vähentäisi yhteiskunnan harjoittamaa kansalaisten holhoamista.

Suomen  nuoriso on huolissaan omasta tulevaisuudestaan,  kertoo tuore  Suomalaisen Työn Liiton tekemästä tutkimus . Asiasta kertoi ensimmäisenä  tämänpäiväinen Kauppalehti.   Osa nuorisosta kokee, että myös Suomessa yhteiskuntalupaus on petetty.  Suomessa ja monessa muussa Euroopan maassa  nuoriso  kokee, että järjestöt eivät aja sen etua, vaan nuorison  on ajettava itse omaa etuaan. "Uskotaan enemmän omiin tekoihin ja sitä kautta syntyviin omiin turvaverkkoihin" , sanoo Suomalaisen Työn Liiton tutkimuspäällikkö Jokke Eijala. Näköpiirissä on, että lahjakkain osa nuorisostamme lähtee työn perässä  ulkomaille. Tämä tulisi  Suomen yhteiskunnalle kalliiksi. Nuorison laaja-alainen pettymys voi pahimmillaan rikkoa yhteiskuntarauhan Euroopassa ja myös Suomessa.  Etelä-Euroopassa  nuorisotyöttömyys  on paikoin yli 50 %  ja puhutaan " kadotetusta sukupolvesta" .  Euroopan ja  Suomen yhteiskuntarauhasta on  huolissaan myös presidentti Sauli Niinistö.

Pääministeri Katainen myönsi viikko sitten: "Suomen taloudellinen asema on huonompi kuin kukaan asiantuntijakaan on kertonut". Enää hän ei väitä, että Suomen talous ja työllisyys lähtevät paremmin nousuun, kun ongelmista ei puhuta (liikaa), vaan ollaan positiivisia.  Unelmahötöstä ei puhu enää edes valtiovarainministerimme Jutta Urpilainen. Hyvä, että myös johtavat poliitikkomme vihdoin myöntävät sen, minkä nuorisomme jo tietää: Menemme huonoon suuntaan.

Globalisaatio on vapauttanut  kaupan  ja pääomamarkkinat maailmanlaajuisesti. Työmarkkinat toimivat  kuitenkin edelleen kansallisella pohjalla,  eivät globaalisti.  Kansallisia työmarkkinoita hallitsevat kansalliset työmarkkinajärjestöt, jotka yleensä ovat sitä jäykempiä, mitä vahvemman roolin ne ovat onnistuneet saamaan  omassa yhteiskunnassaan.   Tämä yhdistelmä on saanut aikaan valtavan investointien,  teknologian ja työpaikkojen  siirtymisen korkean palkkatason maista matalan palkkatason maihin.  Globalisaatio tasoittaa työllisyyttä ja elintasoeroja maailmanlaajuisesti enemmän kuin mikään  kehitysapu.  Globalisaatio ilmentää työntekijöiden välistä kansainvälistä solidaarisuutta, kun eurooppalaiset työntekijät luopuvat omista työpaikoistaan kehitysmaiden työntekijöiden hyväksi.  Onko  parempi, että työpaikat siirtyvät ihmisten luokse, jolloin ihmisten ei kehitysmaista  tarvitse lähteä siirtolaisiksi  kehittyneisiin maihin? Tämän solidaarisuuden kärsijöitä ovat eurooppalaiset työttömät ja veronmaksajat, jotka joutuvat kustantamaan työttömien toimeentulon omissa maissaan. Heiltä ei kysytä, haluavatko he olla solidaarisia.

Hyvällä kouluttautumisella suomalainen nuoriso pystyy  lisäämään omia työllistymismahdollisuuksiaan. Kaikki eivät kuitenkaan pysty tai halua kouluttautua Suomessakaan  parhaisiin ja vaativimpiin ammatteihin. Kaiken lisäksi myös koulutusta vaativat työpaikat joutuvat tulevaisuudessa  enenevässä määrin kansainvälisen kilpailun kohteiksi. Tehokkain  keino puolustaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei ole korkea verotus vaan hyvän  työllisyyden ylläpitäminen Suomessa. Työmarkkinajärjestöt  ja poliittiset puolueet ovat Suomessakin  jääneet viime vuosisadalle sekä asenteiltaan että toimintatavoiltaan. Ne ovat jääneet, median tukemina, puolustamaan vanhoja rakenteita ja vanhoja toimintatapoja. Ne  ovat itse  luoneet liian jäykän systeemin, joka estää nuoria saamasta ensimmäistä työpaikkaansa.  Niiden tulisi myöntää virheensä ja korjata se. Myös vajaakuntoiset joutuvat nykyisin Suomessa liian usein eläkkeelle ja  yhteiskunnan ulkopuolelle.

Suomessa on otettava käyttöön kansalaispalkka. Se valtava rahamäärä, joka nykyään jaetaan kalliin byrokratian kautta harkinnanvaraisina avustuksina kansalaisille, pitää jatkossa maksaa ilman harkintaa, tasaisesti kaikille Suomen kansalaisille. Tämä kansalaispalkka turvaa niukan toimeentulon säästeliäästi eläville ihmisille edullisessa asunnossa.  Kansalaispalkan on oltava veronalaista. Lisäansiota voi jokainen hankkia kansalaispalkan päälle  niin paljon kuin haluaa ja kykenee.  Kansalaispalkalla voi halutessaan myös harrastaa tai opiskella. Yksilö päättäköön asiasta vapaasti.  Kansalaispalkan päälle hankkimastaan lisäansiosta jokainen maksaa yhteiskunnalle progressiivisen veron.

Suomen työllisyys paranee hurjasti, jos kansalaispalkan käyttöön oton yhteydessä samanaikaisesti  luovutaan minimipalkkalaista ja annetaan  vapaan kilpailun  määrätä palkat työmarkkinoilla.  Palkoista on voitava sopia vapaasti ja yrityskohtaisesti ilman yleissitovuutta. Työlainsäädäntö suojelee työntekijöitä, palkkatasoa lukuunottamatta,  muilta osin.  Tekemätöntä työtä on Suomessakin valtavasti. Ainoastaan palkanmaksukykyisistä työnantajista on kova pula. Hyvä työllisyys turvaa nuorisomme tulevaisuuden omassa maassaan ja samalla se varmistaa maamme yhteiskuntarauhan. Hyvän työllisyyden saavuttamiseksi pitää uskaltaa tehdä ennakkoluulottomia ja  rohkeita uudistuksia.

Björn Wahlroos kertoi näkemyksenään YLE :n Ykkösaamussa, että Suomen talous on menossa "oikein huonoon suuntaan".  Toivoisin kovasti, että Wahlroos olisi  tällä kertaa väärässä. Björn Wahlroosin näkemykset ovat kuitenkin niin lähellä omia näkemyksiäni, että  pelkään Wahlroosin olevan oikeassa.  Suomen nykyisen hyvinvointiyhteiskunta seisoo savijaloilla, koska se perustuu velkarahaan.

Pankkiiri Björn Wahlroos on selkeäsanainen ja esittää asiansa toisinaan jopa arrogantisti.  Lauantain Ykkösaamussa Wahlroos analysoi Suomen nykyisen talousahdingon perusteet lyhyesti ja ytimekkäästi, syyllistymättä pelotteluun tai kaunisteluun, mihin puoluepoliitikot helpommin sortuvat.  Vaikka esimerkiksi World Economic Forum on sitä mieltä, että Suomi on erittäin kilpailukykyinen maa tälläkin hetkellä, ei tämä tieto ole Wahlroosin mielestä auta Suomea, koska Suomessa valmistetut tuotteet eivät mene kaupaksi ulkomaille eikä tänne kannata investoida.
"Suomen investointiaste ei ole koskaan ollut niin alhainen kuin viimeisten viiden vuoden aikana".

"EU :n myötä meidän piti saada enemmän joustavuutta talouden kehittymiseen ja pääoman muodostukseen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Suomessa palkkakustannukset ovat nousseet eniten Euroalueella - Kreikassa toiseksi eniten. Se tarkoittaa sitä, että suomalaista työtä on erittäin vaikea viedä maailmalle. Olemme menettäneet valtavasti markkinaosuuksia."  Suomi on pulassa, koska Suomi ei voi  enää
palauttaa kilpailukykyään devalvoimalla  kuten markka-aikana.  Suomalaiset yritykset investoivat ulkomaille, koska ulkomailla kustannustaso on Suomea halvempi, ja yritykset saavat  siksi ulkomaisista investoinneistaan paremman tuoton kuin kotimaisista investoinneista. Samasta syystä myöskäään ulkomaiset yritykset eivät juuri investoi tänne. Pienten avainryhmien laittomat lakot, jotka herkästi pysäyttävät Suomen lentokentät ja satamat eivät myöskään  rohkaise investoimaan Suomeen.

Euro on nykykurssillaan Suomelle liian vahva valuutta. Onneksi suomalaiset yritykset ovat kansainvälistyneet. Niillä menee paremmin kuin Suomen taloudella, koska ne pystyvät tekemään tulosta ulkomailla. Suomi voisi houkutella tänne investointeja kaikilla sellaisilla keinoilla joita meillä on vielä käytettävissä, kun devalvaatiota ei voi enää tehdä. Wahlroos ehdotti yrityksille lisää verohelpotuksia, jotta yritykset voisivat saada investoinneilleen Suomessa nykyistä houkuttelevamman tuoton.  Hän ehdotti myös  sellaisia  lainsäädännöllisiä toimia, jotka lisäävät työvoiman tarjontaa.  Työn tekemisellä Suomi on ennenkin selvinnyt vaikeista ajoista. Vain työtä tekemällä Suomi voi selvitä vaikeuksista tälläkin kertaa.